|
Lähettäjä: Viikuna
Päivämäärä: 22.4.26 07:15:11
Olen opetellut italiaa, koska menin rakastumaan italialaiseen mieheen. Eli motivaatio ja suuri osa opeista on tullut siis rakkaudesta :D Mies puhuu kyllä englantiakin (vahvalla aksentilla), mutta luonnollisesti halusin myös ottaa haltuun hänen äidinkieltään, vaikka se olikin aivan vieras minulle. Kävin yhden kansalaisopiston kielikurssin, mutta alkeiden jälkeen sitä isommassa roolissa oppimisessa minulle on ollut italialaiset sarjat ja podcastit. Myös toki mies on opettanut paljon ja opettaa minulle uusia sanoja jatkuvasti arjen lomassa. En ole mikään mestari, mutta pystyn sujuvasti kommunikoimaan esim mieheni englantia osaamattomien vanhempien ja sukulaisten kanssa italiaksi. Eli sellaista käytännön arkikieltä osaan ihan ok.
Minulle esim englannin oppiminen on aina ollut tosi helppoa ja tullut ikään kuin luonnostaan (ja tarpeen, koska nykyään töissä tulee englantia paljon käytettyä). Mutta taas toisaalta ruotsin kieli (lähinnä kielioppi) on ollut minulle jo koulussa todella vaikeaa, takkuilin sen kanssa vielä yliopistossakin eikä se vaan suju vieläkään. Joten en nyt tiedä onko minulla ns kielipäätä. Mutta tuon italian kielen suhteen motivaattori oli sen verran kohdallaan, että se ei ole tuntunut edes niin kovin vaikealta.
|