Lähettäjä: Ystävä 
Päivämäärä:   21.4.26 20:09:57

Moni vanha ja nuori jää vaille ystävää, ystävyyttä tai ystäviä on liian vähän.

Mitä ystävyys sinulle tarkoittaa? Millainen sinun ystäväsi on?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.4.26 20:26:22

Ystävä on sellainen johon voi luottaa, jaetaan elämän iloja ja suruja, iloitaan toisen puolesta ja lohdutetaan sekä autetaan hädässä. Parasta on nauraa samoille jutuille niin että vatsaan sattuu.

Ei ole ollut ystävää vuosiin. Ehkä sellaisen vielä löytää.

Lähettäjä: heppatäti 
Päivämäärä:   21.4.26 20:26:39

Mulla ei ole ehkä yhtään ystävää omien määritelmieni mukaan.
Mutta noin kymmenen todella hyvää kaveria ja peruskavereita kymmenittäin.

Itselle ystävä merkkaa sellaista hengenheimolaista, jolle voi puhua about kaiken. Joku, jonka kanssa voidaan olla erimieltäkin asioista ja silti kunnioittaa toisiamme. Joku, jonka kanssa olisi paljon tekemisissä viikottain.

Nykyisin mulla on paljon hyviä kavereita, mutta kukaan ei tiedä minusta kaikkea. Puhun eri ihmisille hiukan eri juttuja. Viestitellään, kun keritään. Silti, vaikka he eivät ole ystäviä vaan hyviä kavereita, autan jokaista jos tiedän että heillä on avulle tarve. Kuuntelen heidän murheitaan ja iloitaan yhdessä onnistumisista. Tiedän saavani apua, jos oikeasti olisi hätä. Ei olisi kellonajalla väliä, vaan voin heille aina soittaa. Ja minulle heistä jokainen saa soittaa kans koska vain ja heitä lähtisin auttamaan.

Olen todennut, että en enää pahan koulukiusaamisen jälkeen osaa "laskea muureja". Opettajat käski silloin rakentaa muurit ympärille ja olla välittämättä kiusaamisesta. Ne muurit sitten jäi. Joten on erittäin vaikea päästää ketään enää liian lähelle. Luultavasti siksi en osaa pitää ketään ystävänä. Ja koska luottamus on rikottu niin pahasti parhaiden ystävinäni pitäneiden ihmisten toimesta tuohon aikaan.

Lähettäjä: Lilli 
Päivämäärä:   21.4.26 20:38:46

Minulle ystävänä riittää se, että edes pidetään yhteyttä ja nähdään useammin kuin kerran vuodessa. Ja tietysti kumpikin saa olla sellainen kuin on. Minulla oli nuoruudessa montakin hyvää ystävää, mutta kaikki katkesivat muuttoihin, toiseen maahan muuttoon, jopa kuolemaan. Nyt minulla on pari kaveria, mutta jostain syystä en sitten olekaan heille ilmeisesti tärkeä. Ei vaadi hirveästi vaivaa nähdä ystävää edes muutaman kerran vuodessa, varsinkin kun asutaan lähekkäin. Mutta jos edes siihen ei vaivaudu niin helpompi lopettaa yhteydenpito sitten kokonaan kuin tuntea pahaa mieltä. On tosi raskasta aikuisiällä kun ystävien löytäminen käy ihan toisesta työstä. Pitää vaan jaksaa tuplatöitä.

Lähettäjä: Minttu 
Päivämäärä:   21.4.26 20:50:40

Minulla on yksi ystävä ja se on minun exä.
Kavereita minulla on ja pystyn tekemään niitä lisää tutustumalla ja perhekin on ok, enkä ole ihminen, joka perustaa hyvän elämän "tukiverkon" varaan.

Mutta exä oli ihminen, jonka kanssa kaikki natsasi yhteen: naurettiin samoja asioita ja puhuttiin kaikesta ja sen takia koettiinkin kaikkea yhdessä hyvässä ja pahassa.
Ero tuli sitten monista syistä ja ihan aiheesta ja sulassa yhteisymmärryksessä alkuhässäkän jälkeen..

Exä on minulle ihminen, joka tietää minut parhaiten ja jonka kanssa on ollut turvallinen tila olla oma itseni. Toivon ja uskonkin, että exä kokee samoin.
Meillä on nykyään kummallakin omat erilliset elämät ja kanssaelämisen on valloittanut uudet puolisot ja lapset ja arki ja työt ja ollaan kummeja lapsille, mutta minulle exä on paras ystävä.
Ja ehkä siksi, että tulee aikoja, ettei ehditä pitää yhteyttä, mutta tietää, että toinen on olemassa.