Lähettäjä: Kadutuksen kadutus 
Päivämäärä:   19.4.26 13:26:29

Olen kolmen- ja neljänkympin välistä. Puolisoni kanssa on kolme lasta. Syksyllä vauvakuume nosti taas päätään, jos se ikinä oli laantunutkaan. Jouluna plussasin ja melkeinpä plussasta alkoi kauhea katuminen, abortin harkinta ja ajatukset elämäni pilaamisesta. Ajatuksia on edelleen, joskaan ei ehkä niin voimakkaana. Tämä hämmentää ja tuntuu itsestä todella pahalta- halusinhan tätä lasta.

Puolisosta en saa oikein tukea. Hänen tuumauksensa oli "tässä vaiheessa vähän myöhäistä pohtia." Mikä nyt joo totta, mutta en nyt ihan tuota hakenut.

Taloudellista huolta ei toistaiseksi ole, ei kieritä rahassa, mutta ei tartte kynsiäkään syödä.

Meneekö ajallaan ohi vai pimahdanko ennen sitä.

Lähettäjä: :: 
Päivämäärä:   19.4.26 13:58:35

Hanki ulkopuolista keskusteluapua? Ja siltä se tosiaan nyt näyttää että on myöhäistä katua, joten yritä saada apua myönteisempään ajatteluun. Katuminen ja surkuttelu eivät nimittäin auta, joten niistä on päästävä vaan irti.

Puolisolle en liikaa tästä jankkaisi, koska hän saa vain pahaa mieltä tuosta, eikä tilanne ole hänen syytään. Mutta mies kun on, uskoo sinun haluavan, että hän korjaa tilanteen. Kerro asiallisesti mikä on tilanne ja että että yrität muuttaa suhtautumistasi, koska muutakaan et nyt asialle voi.

Tsemppiä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.26 13:59:01

Menee ohi kyllä. Tämän jälkeen sitten piuhat poikki.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   19.4.26 14:26:24

Onko teillä tukiverkostoja? Että ei käy elämä neljän kanssa liian raskaaksi? Tsemppiä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   19.4.26 14:30:48

Miksi elämäsi menee pilalle? Miksi kadut? Auttaisi ehkä jos pystyt analysoimaan niitä todellisia pelkoja ja syitä taustalla.

Lähettäjä: Kadutuksen kadutus 
Päivämäärä:   19.4.26 15:48:34

Tuskin elämäni pilalle pilalle menee. Talous on ok, vakaa. Kaduttaa kai se, että jo on kolme lasta, olisiko pitänyt nauttia heidän kasvustaan jne

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.26 15:54:14

Menee ohi, ihan normaaleja tunteita. Itse olen jokaisessa (erittäin toivotussa) raskaudessa ollut jossain kohtaa varma siitä että nyt pilataan aivan kaikki, niin oma, puolison kuin vanhempien lastenkin elämä. Hormonit tekee pääkopalle ihmeellisiä asioita.

Lähettäjä: Juu. 
Päivämäärä:   19.4.26 15:56:29

No nyt sitten lopetat sen turhan katumisen jolla vahingoitat itseäsi ja koko perhettäsi, ja keskityt siihen mikä on hyvää, niihin positiivisiin puoliin, miksi vauvan halusit. Toisin sanoen pää pois perseestä ja katse eteenpäin.
Ajatuksiaan ja sitä mihin keskittyy, VOI hallita. Paitsi jos vängällä tahtoo marttyyrina pilata kaiken ihan vain koska miksikäs ei.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.26 16:01:59

"Kaduttaa kai se, että jo on kolme lasta, olisiko pitänyt nauttia heidän kasvustaan jne"

Saat nauttia sen neljännenkin kasvusta samalla kun niiden kolmen isomman.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   19.4.26 16:22:59

Menee ohi-on varmaan hormoneista johtuvaa. Jos harkittu raskaus niin yritä unohtaa ja mennä arkea eteenpäin.

Lähettäjä: Sitru 
Päivämäärä:   19.4.26 16:30:23

Mulla vaikutti raskaushormonit just niin, et tuntu et elämä on pilalla. Älä jää liikaa vellomaan noihin fiiliksiin, yritä vaan hyväksyä ne ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Sinänsä miehesi on oikeassa ja ne ovat turhia, kun mitään muita päätöksiä tässä kohtaa ei voi enää tehdä. Fiilistä ja tunteita ei saa mistään napista pois, mutta jos ne vain pystyy ottamaan vastaan, toteamaan niiden olemassaolon johtuvaksi hormonimyrskystä ja muistuttamaan itselleen että päätös neljännestä lapsesta on tehty ja sen mukaan edetään, niin ajan kanssa alkaa helpottaa.

Lähettäjä: Kadutuksen kadutus 
Päivämäärä:   19.4.26 17:26:53

Juu, tiedän että mieheni on oikeassa ja siis itsekin tiedän ettei tässä enää stoppinappulaa pysty painamaan. Se ei vaan ole sellaista "lohdutusta" mitä nyt jotenkin tarvitsisin.

Olenkin pitänyt ajatukseni kovemmin itselläni, sillä vaikuttaa puolison fiilikseen odotuksesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.26 17:46:23

Menee ohi. Itsekkin nyt raskaana ja käynnyt vuoristorataa samoissa fiiliksissä. Nyt rv 22 ja vihdoin alkaa laantumaan ja tykkäänkin ajatuksesta. Kai siinä taustalla on se että ihmismieli ei lähtökohtaisesti tykkää isoista muutoksista ja lapsi on varmasti kaikista isoin, vaikka sekään ei loppujenlopuksi niin iso muutos kuin tuntuu. Samaan arkeen ne kuitenkin astuu ja lopulta muuttavat jopa pois. Itseä nimenomaan pelotti se muutos joka toi kadutusta ja hormonit ei auttanut aina ajattelmaan järkevästi. Nykyään kun pääkoppa on tasaantunut siitä hormonimyllystä näenkin paljon enemmän positiivista! Sinuna miettisin mikä siinä tuo kadutusta ja onko se aiheellista ja puhu miehesi tai jonkun läheisen kanssa kanssa, keskusteluapu on tärkeää!