|
Lähettäjä: reppe
Päivämäärä: 20.4.26 17:24:42
Tuo voirasian kaivaminen on tosiaan asia, jonka jotkut tekevät eri tavalla.
Tiedän ihmisiä, joilla on ihan sääntö, että foliosta poistetaan puolet ja rasian tyhjentäminen aloitetaan lyhyestä päädystä niin, että se kaivetaan pohjia myöten ja siitä sitten edetään vähitellen toiseen päätyyn. Tämä tapa opetetaan myös lapsille.
Ja toisilla taas on ehdoton sääntö, että folio poistetaan kokonaan ja voita otetaan pitkillä sipaisuilla pintaa myöten.
Ja sitten kun nämä lapset vierailevat toistensa kotona ja tekevät välipalaleipiä, niin ihmettelevät toistensa tapaa ja haukkuvat toista, kun toinen tekee väärin. Ja se väärin tehnyt on ihmeissään, kun hänelle nimenomaan on kotonaan opetettu se päinvastainen tapa.
Voin tilalla on siis se levite, mitä rasiasta otetaan. Olkoot se siis voita, tuorejuustoa, sulatejuusta, margariinia, mitä vain. Ei aleta kinastella siitä, oliko se nyt margariinia vai jotain muuta.
Ja sama pätee ihan joka asiaan, joka toiselle on opetettu kotonaan eri tavalla kuin toiselle. Esim. "pussilakana otetaan peiton päältä pois niin, että se menee nurin päin. Se pestään ja kuivataan nurin päin ja sitten on helppo vain pyöräyttää peiton päälle oikein päin", kun toiselle on opetettu, että pussilakana jätetään oikein päin eikä sitä käännellä peiton päälle pukiessa. Tai että tyynyliina laitetaan kaappiin pussilakanan sisälle/samaan rullaan/pakettiin vs. erikseen. Tai joku rullaa pussilakanat kaappiin, toinen taittelee. Tai joku taittaa pyyhkeet kolmeen osaan ja siitä taas kolmeen osaan, toinen taittelee kahtia ja kahtia ja sitten haukutaan sitä toista, kun se toinen tekee väärin.
Ja syynä on siis se, että toiselle on vain opetettu eri tapa ja nimenomaan niin, että "tämä on oikea tapa".
Muistan itse lapsena ja nuorena niin monta tilannetta, jotka tuli kavereiden kanssa vastaan. Minulle opetettu kotona tapa A ja kaverille tapa B, ja sain sitten haukut siitä, kun teen väärin. Ja se meni aina niin, että minun tapani on väärä ja meidän kotonakin kaveri haukkui sitä tapaa, jonka olen vanhemmiltani oppinut. Se ei tuntunut kovin kivalta.
Minulla oli myös joskus opiskeluaikana kesätöissä kollegana muutaman vuoden nuorempi nainen, joka oli kotonaan oppinut tiettyjä tapoja, ja oli niistä ihan neuroottisen tarkka. Niitä ei voinut tehdä eri tavalla eikä joustaa yhtään. Monta kertaa ihan oikeasti ihmettelin hänen tapaansa, kun kiukutteli ja kitisi kaikesta. Oli vanhempiensa ainoa lapsi, vanhana saatu, ihan prinsessa, jonka ei oltu annettu itsenäistyä ollenkaan eikä hänelle oltu opetettu kotona esim. kotitöitä, kun vanhemmat tekivät kaiken. Vanhemmat soittivat joka ilta 2 h videopuhelun ja kysyivät, miten menee ja miten pärjää kun on pois kotoa. Jossain vaiheessa tämä kollega onneksi kyllästyi siihen itse. Asuimme siis viikot työpaikkakunnalla ja kävimme välillä lomalla muualla, eli asuimme kämppiksinä suurimman osan kesästä. Tämä asui myös opiskeuaikana kotonaan, kun vanhemmat asuivat 2 km päässä yliopistolta, joten ei päässyt edes opintojen aikana itsenäistymään.
Tämä oli vähän raskas tapaus, kun ihan panikoi jostain tiskiharjasta, että eihän se oli koskenut tiskipöytään tai altaaseen eikä voinut esim. pestä mukia, joka oli ollut tiskialtaassa. Onneksi meillä oli tiskikone, mutta senkin kanssa hän veti niitä neuroosejaan millintarkasta asettelusta, jonka oli kotonaan oppinut. Oli muutenkin vähän hygieniafriikki. Imurointi piti tehdä tietyssä järjestyksessä aloittaen ovelta ja siitä edeten tietyllä tavalla huoneessa, muuten oli väärä tapa ja taas pääkoppa sekaisin. Ja kaupassa piti ostaa vain tiettyä levitettä ja leipää, sitä samaa mitä heillä kotona aina ollut, ei voinut ostaa oivariinia kun on tottunut keijuun. Kaikki astiatkin piti latoa kaapeihin hänen tavallaan ja hänen sanelemassa järjestyksessä, koska muuten hän sai hermoromahduksen. Kun kotona on näin opittu, niin ei voi tehdä eri tavalla. 22-vuotias ihminen, joka siis oikeasti itki, jos kaapissa oli mukin korva väärään suuntaan, kun kotonaan on aina mukit niin, että korva on oikealle, kun mukit otetaan kaapista oikealla kädellä, kun kaikki perheenjäsenet ovat oikeakätisiä. Auta luoja auta, kun jonkun mukin korva olikin eteenpäin tai varsinkin vasemmalle, kuten minä niitä kotonani ladon, kun minulle se on ihan sama onko ne korvat tähän vai tohon suuntaan, saan ne mukit kaapista joka tapauksessa.
Tuon ihmisen kanssa huomasin olevani monessa asiassa "ihan sama", varsinkin, kun minun piti luopua jokaisesta omasta tavastani ja tehdä kaikki hänen tavallaan, joten aika monesta asiasta tuli sitten minulle ihan sama, kun en voinut tehdä sitä omalla tavallani, ellen halunnut kuunnella kollegakämppiksen valitusta ja itkua siitä, _miten_tämäkin_on_väärin..._. Esim. olin tyhjentänyt tiskikoneesta aterimet niin, että joidenkin ruokailuveitsien terä osoitti oikealle, kun niiden olisi kaikkien pitänyt olla samoin päin ja osoittaa vasemmalle. Pilalla.
|