Lähettäjä: Ikuisesti rikki 
Päivämäärä:   19.4.26 09:48:15

Kaksi vuotta sitten erosimme kun kumppanin mt-ongelmat oli sitä luokkaa että olisin sairastunut myös itse pian. Ei ollut mitään parisuhdetta enää, vain loputon hoivasuhde. No sittemmin hän on on päässyt avun piiriin ja sitoutunut hoitoon, ja olikin jo toiveikas olo molemmilla että ehkä voidaan palata vielä yhteen.

No nyt on taas menty niin rajua alamäkeä että taidan olla vain turhan naiivi jos kuvittelen että tästä jotain järkevää tai normaalia saatais aikaan. Mutta tämä suru on siis aivan jotain hirveää =( kun en olisi hänestä halunnut luopua, eikä hänkään minusta mutta kun tuntuu että ei ole mitään tehtävissä. Mielenterveysongelmat määrää mitä tehdään tai ei.

En hae neuvoja tai viisasteluja että "etsi parempi", hankala on alkaa uuteen suhteeseen kun haluaisi olla vain tämän yhden tietyn kanssa, kaikki muut ihmiset olisi kakkosvaihtoehtoja =(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.26 10:10:42

Voi miten surullista. On kuitenkin viisautta suojella myös itseään. Ja todellakin on sairauksia, jotka sairastuttava myös läheiset, usein ei ole muutakaan vaihtoehtoa, kuin lähteä. Hyvä, jos rakkaasi on kuitenkin hoidon piirissä nyt.

Elä omaa elämääsi, tee juttuja, joista nautit, harrasta, käy kivoissa tapahtumissa. Anna ajan kulua. Kovasti tsemppiä sinulle ja eksällesi!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.4.26 10:20:17

Mun poikaystävä tappoi itsensä ja minä löysin hänet. Hänellä oli päihde ja mt ongelmia. Ainoa mitä voin sanoa on se, että hyvä että olet ottanut ko ihmiseen välimatkaa koska kukaan muu kuin ihminen itse ei voi mielenterveyttään muuttaa. Minun exän kuolema tuhosi minun elämän 6 vuodeksi ennen kun pääsin siitä yli ja lopun elämää nämä asiat minua seuraa. Toivottavasti sinun mies saa asiansa kuntoon lopulta mutta siihen asti suosittelen pitämään välimatkaa ettet jonain päivänä joudu samaan tilanteeseen.

Lähettäjä: ikuinen ykkönen 
Päivämäärä:   19.4.26 15:45:45

Voi oppia elämään yksinkin.

Lähettäjä: Ikuisesti rikki 
Päivämäärä:   19.4.26 19:31:26

Kiitos teille kommenteista! Toisinaan on itsekäs olo asettaa aika tiukatkin rajat, mutta hyvin olen onnistunut silti. Paljon teenkin kivoja juttuja ja opiskelen töiden ohessa. Voi myös olla, että täytän arjen etten alkaisi vellomaan enempää tässä asiassa.

"Voi oppia elämään yksinkin." Kyllä, yksinolo ei varsinaisesti haittaa kun olen meidän suhteenkin aikana asunut itsekseni. Mutta kyse on siitä etten ole valinnut luopua rakkaasta ihmisestä, hänen mielenterveys on tehnyt valinnan puolestani. En tiedä miten siitä voi päästä yli. Ilmeisesti ajan kanssa kuten pistekin..