|
Lähettäjä: vol1000
Päivämäärä: 14.4.26 15:02:18
Näitä ollut täällä monia, mutta laitan silti...
Lähisukulainen ei ymmärrä rajoja ja härnää tahallaan. Opin elämään niin, etten koskaan laske hänen varaansa mitään apua. Kuitenkin halusin toivoa, että hän kyllä auttaisi minuakin tarvittaessa, niinhän hän myös aina sanoi. Minun puolestaan on aina pitänyt auttaa häntä selviämään elämän erilaisista haasteista. Hänelle se on ollut niin itsestään selvää, ettei edes näe paljonko olen häntä auttanut.
Yritin sitten ottaa etäisyyttä ja toistuvasti sanoa, etten nyt jaksa enempää. Hänen tulisi hankkia tarvitsemansa apu muualta. Hänellä on ollut minuun kuitenkin henkinen ote, mistä minun on ollut todella vaikeaa päästä pois. Hän ei itse näe toiminnassaan mitään vikaa, koska se on hänen arkeaan.
Lopulta asiat kääntyi niin, että jälleen minä kärsin koska tämä henkilö ei kyennyt ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan, vaan muiden tuli helpottaa hänen elämäänsä. Eli muut ovat aina vastuussa hänen elämästään, mutta hän ei ole vastuussa kenenkään muun.
Olo on sellainen, että olen pitkään seissyt kuopan reunalla ja pyytänyt muutosta toimintaan. Lopulta minut on vain tönäisty kuoppaan, ja muut vähän voivottelevat, heittäen samalla jotain tähteitä tänne kuoppaan. Ollessani täällä kuopassa, olen kuitenkin onnistunut etääntymään paremmin tästä henkilöstä. Hinta on vain ollut todella kova. Jouduin myös toisinaan olemaan tekemisissä tämän henkilön kanssa ja katsomaan hänen omahyväistä virnettään.
|