|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 14.4.26 15:27:23
Olen koirahieroja, en ole koskaan tehnyt hommaa täyspäiväisesti koska oma selkä ei sitä kestäisi (hierontapöytä kyllä auttaa tähän jonkun verran) ja ranteetkin on vähän huonot. Ja olen vielä koirille allerginenkin, että hyvän ammatin valitsin :D No ei, opiskelin ihan oman lihasvammaisen koiran takia ja on noita vakiasiakkaita muutamia tarttunut matkaan mukaan, heidän kauttaan sitten satunnaisesti vieraita.
Omistajat on pääasiassa kivoja, jos joku on hankala en mene toista kertaa, minulla on mahdollisuus valita asiakkaani. Se on raskasta, miten moni omistaja on ihan pihalla ja yrittää tuoda hierojalle koiraa jonka paikka olisi ollut eläinlääkärissä jo kuukausi sitten. Laitetaan sähköpostia koirasta joka on ontunut jo pidemmän aikaa ja kysellään koska voisin sen ihmeparantaa. Niille pitää osata riittävän jämäkästi mutta asiallisesti sanoa että ei voida hieroa ennen kuin eläinlääkäri on koiran tutkinut, ja että koira on varmasti kipeä eikä hoitamatta jättäminen ole vaihtoehto.
Omistaja on paikalla tai en hiero. Kerran vieraalle mennessä odotti koira yksinään pihalla eikä ollut ketään kotona. Rapsuttelin koiraa hetken, lähdin kotiin ja laitoin laskun matkakuluista perään.
Se, pärjääkö alalla taloudellisesti ilman muuta työtä riippuu asuinpaikkakunnan lisäksi paljon niistä omista taidoista, mainostuskyvyistä ja sosiaalisista taidoista. Ja suhteista toki.
|