Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   13.4.26 09:46:31

En ole koskaan ollut mitenkään lapsirakas ihminen, mutta en ole myöskään halunnut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että joskus saisin lapsia. En siis osaa samaistua tarinoihin, joissa joku on tiennyt jo varhain tahtovansa äidiksi, enkä toisaalta niihin, joissa joku on aina tiennyt, ettei tahdo lapsia.

Välillä olen ihan haaveillutkin perheestä, suunnitellut nimiä jne. Etenkin juhlapyhien aikaan on joskus haikeaa, kun ei ole jälkikasvua iloitsemassa joulusta tai pääsiäisestä.

Nyt olen reilusti yli kolmekymppinen ja haluaisin vieläkin lykätä päätöstä hamaan tulevaisuuteen, vaikka todennäköisesti hedelmällisiä vuosia ei olekaan enää hukattavaksi. Kuitenkin kammottaa ajatuskin, että olisin raskaana. Kaikki tuntemani pikkulasten vanhemmat ovat väsyneitä, avioliitot karilla, ja osa on sanonut minulle suoraan, että ole onnellinen, kun et ole ryhtynyt tähän.

Olen alkanut miettiä, että olisiko vain helpompi tehdä päätös, että olen vapaaehtoisesti lapseton ja sillä mennään. Se valitettavasti tarkoittaisi mm. eroa nykyisestä suhteesta, koska puoliso sanoo haluavansa lapsia, tosin hänkään ei ole tehnyt asian eteen oikeastaan mitään eikä oma-aloitteisesti edes keskustele asiasta, koska ei tahdo painostaa minua.

Miten siis tehdä päätös ja pysyä siinä?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.26 09:51:52

"Nyt olen reilusti yli kolmekymppinen ja haluaisin vieläkin lykätä päätöstä hamaan tulevaisuuteen, vaikka todennäköisesti hedelmällisiä vuosia ei olekaan enää hukattavaksi. Kuitenkin kammottaa ajatuskin, että olisin raskaana."

Aloittaisin siitä, että sanoisin tämän kumppanille. Ihan, että hän tietää. Sen jälkeen voisin jatkaa päättämättömänä elämistä ihan tyytyväisenä.

Meillä on vähän sama tilanne. Mies on haaveillut suuresta perheestä, minusta saattaisi olla ihan ok saada lapsi tai kaksi, mutta elämän realiteetit ovat menneet niin että ollaan jo yli 30 molemmat, minulla on kaksi työuupumusta takana, ei vakityötä ja mies pyrkii pois nykyisestä työstä henkensä kaupalla ennen kuin työuupumus tuhoaa loputkin elämästä. Ei olla tehty mitään tiukkaa päätöstä, mutta onhan se selvää että lapsi tähän kuvioon ei ole meidän voimin mahdollista.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.26 09:59:45

Minusta kuulostaa, että haluat lapsia. Pelkäät vain pikkulapsivaiheen raskautta. Kannattaa muistaa, että näistä valittavista äideistä suuri osa on päästänyt puolisonsa liian helpolla, siis ottanut kannettavakseen liian suuren taakan kotitöistä ja lapsista. Siksi on raskasta ja parisuhde karilla. Eivät he valita, jotka ovat alusta lähtien vaatineet miehenkin tekemään osansa ja parisuhteessa eletään tasa-arvoisesti.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   13.4.26 10:00:18

...: No nimenomaan se lapsi olisi tuohon väliin paras idea ikinä. Saat rauhassa olla kotona ja myös mies voi sitten vanhempainvapaalla hengähtää ja miettiä omia kuvioitaan.

Lähettäjä: Ajatuskatko 
Päivämäärä:   13.4.26 10:01:05

Vähän samat mietteet. Mies on kertonut haluavansa lapsia (mieli muuttunut parissa vuodessa), mutta ei ole sitten lapsuutensa nähnytkään lapsiperhe-elämää ja silloinkin nuorimpana lapsena. Ei minkäänlaista realismia, eikä puhu aiheesta lapsia saaneiden kavereiden kanssa (miehillä kai tärkeämpiä aiheita kuin oma lapsi?). Itse taas hoidan veljen lapsia, olen veljen lapsena melkein kasvattanutkin, näen miten naiskaverit on väsyneitä ihmisraunioita eron partaalla lapsia saatuaan ja niin edelleen, ei oikein houkuttele sama kohtalo.

Ja nyt on sitten kuukautiset viikon myöhässä. Huomenna pääsen vasta testaamaan onko kortsu pettänyt, mutta pelottaa ihan hirveästi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.26 10:01:31

"Kaikki tuntemani pikkulasten vanhemmat ovat väsyneitä, avioliitot karilla, ja osa on sanonut minulle suoraan, että ole onnellinen, kun et ole ryhtynyt tähän."

Se pikkulapsiaika ei loputtomiin kestä, varsinkin jos teet vain yhden lapsen. Ja on siinä ajassa ilonsakin, mukava katsoa kun lapsi kasvaa, kehittyy ja touhuaa.

Itsestänikään ei olisi miksikään suurperheen äidiksi, olen siis onnellinen että tuli hankittua yksi lapsi(joka on erittäin rakas), eikä ole ollut mitenkään erityisen raskasta, vaikka jäinkin yksinhuoltajaksi kun lapsi oli 7 v.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.26 10:01:58

-*-, siltä voi kuulostaa, mutta tätä tilannetta elävänä voin sanoa että jostain raskauspahoinvoinnista ja vuoden yöheräilyistä toimeentulostressin lisäksi ei enää kyllä selvittäisi hengissä.

Lähettäjä: Ajatuskatko 
Päivämäärä:   13.4.26 10:07:48

Lähettäjä...

Päivämäärä13.4.26 09:59:45

Minusta kuulostaa, että haluat lapsia. Pelkäät vain pikkulapsivaiheen raskautta. Kannattaa muistaa, että näistä valittavista äideistä suuri osa on päästänyt puolisonsa liian helpolla, siis ottanut kannettavakseen liian suuren taakan kotitöistä ja lapsista. Siksi on raskasta ja parisuhde karilla. Eivät he valita, jotka ovat alusta lähtien vaatineet miehenkin tekemään osansa ja parisuhteessa eletään tasa-arvoisesti.
-----

Ai että, taas on olevinaan naisten vika on mies on laiska nahjus. Kaikilla ystävilläni on ollut kotityöt reippaasti tekevä, osallistuva mies, joka on ennen raskautta luvannut kaiken mahdollisen. Sitten kun lapsi on syntynyt, on suuri osa tekemisestä loppunut vaikka nainen on yrittänyt kaikkensa jotta mies tekisi osansa... Millä pakotat, jos aikuinen ihminen ei tee? Se yksi poikkeusperhe, jossa mies tekee osansa, on myöskin jatkuvasti aivan poikki ja pahasti univajeisia.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   13.4.26 10:10:30

Sepä se -niitten ääni kuuluu jotka valittaa. Meillä lapset nukkuivat hyvin ja oli ihanaa kun sai ottaa päikkärit samalla kun esikoinen otti päikkäreitä ja odotin toista lasta. Lapset yhdisti ainakin meillä parisuhdetta. Pitää vaan muistaa myös sitä puolisoa eikä vaan vauvaa.
Olisin hankkinut mielelläni useammankin kuin 2 mutta löysin mieheni vasta 35 vuotiaana. Ehkä ne on ne nuoremmat kun valittaa 🤔

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.26 10:13:19

Voi kun voisit vain unohtaa nuo saamasi kommentit, olisi helpompaa tehdä päätös ilman muiden antamia kommentteja, varsinkin kun kaikki kommentit on negatiivisiä.
Itselläni on täysin päinvastainen kokemus kuin sinun tutuillasi: parisuhde on syventynyt, rakastan miestäni jopa syvemmin, kun näen hänet isänä lapsellemme. Jaksan vaikka joka päivä ihmettellä, että miten tuommoinen pikkuinen on siunaantunut meille ja minusta tuntuu että rakastan lastamme päivä päivältä enemmän, en edes ymmärrä miten on mahdollista tuntea näin :D tottakai väsyttää joskus, mutta se on pientä verrattuna siihen, kun saa joka päivä ihmetellä tuota pientä :)

Kuulostaa ruusunlehdillä tanssimiselta, mutta jos sinulla on pienikin toive lapsen saamisesta, niin mieti asiaa tarkkaan. Päätös on vaikea, koska molemmat voi olla oikeita tai vääriä päätöksiä, sitä ei tiedä kuin vasta sitten, kun päätöksen on tehnyt ja kohdannut sen seuraamukset.

Ja aloita keskustelu miehesi kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.26 10:15:47

Mulla on 4 kk vauva. En tosiaan ole tiennyt koskaan, että haluanko varmasti lapsia. Tai no nuorena ajattelin, että "tottakai sitten joskus". Koskaan ei kuitenkaan tullut sitä aikaa, että olisin potenut vauvakuumetta. Olin 34-vuotias, kun tehtiin päätös, että jätetään ehkäisy pois. Raskauduin ekasta kierrosta. Olihan se yllätys mielelle. Mutta niin, nyt mulla on 4 kk vauva ja hän on parasta, mitä on koskaan tapahtunut. Onhan nuo yöheräilyt rankkoja, muttei niin rankkoja mitä kuvittelin. Ihmeen vähillä unilla sitä pärjää. Ei ole mitään parempaa kuin oma vauva. Aina vaan puhutaan negatiivisista asioista, mutta kyllä se ehdoton rakkaus tuota lasta kohtaan pesee heittämällä kaikki huonot puolet. Pitkään tuli kyyneleet silmään kun vauva vaan hymyili. On ihanaa katsoa kun hän kehittyy ja rakastan häntä päivä päivältä enemmän. On ihanaa ajatella, että hänen kauttaan saan elää omaa lapsuuttani ns. uudelleen, saan viedä kaikkiin kivoihin paikkoihin ja ihmetellä yhdessä maailmaa. Yksi yö vaihdoin vaippaa ja liikutuin kun mietin, että jonain päivänä kun olen vanha tulen niin kovasti kaipaamaan näitä hetkiä. Mies ottaa tosi hyvin koppia myös vauvasta, sitä olen pitänyt aina itsestään selvyytenä. Samalla aika menee ihan liian nopeaa mutta samalla ei malttaisi odottaa millainen persoona lapsestamme kasvaa ja mitä kaikkea voidaan tehdä yhdessä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.26 10:19:53

Valvomiseen pakko sanoa vielä, että on aivan mahdollista myös että lapsi on hyvä nukkumaan. Omaani piti ihan vauvana herätellä syömään, olisi mielellään nukkunut alusta alkaen yönsä rauhassa. Ei ole siis koskaan ollut ongelmaa ettenkö saisi nukkua. :D

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   13.4.26 10:37:23

Kiitos vastauksista!

Ajatuskatko: Tutulta kuulostaa, tosin sillä erolla, että mies on ehkä enemmän realisti. Kun olen nostanut esiin huoliani mm. raskaudesta, synnytyksestä ja vauvavuodesta, hän on vaikuttanut ymmärtävän.

Ainakin eläinten suhteen mies on järkevä ja vastuuntuntoinen: siivoaa, ulkoiluttaa, lenkittää, lääkitsee, hoitaa ikävätkin tilanteet ongelmitta. En usko, että nämä olisivat mikään ongelma lastenkaan kohdalla.

Jos jotain erimielisyyttä tulee, se tulee luultavasti ajan- ja rahankäytöstä, koska haluaisin ratsastaa aktiivisesti (omalla hevosella) myös silloin, jos meillä olisi lapsia. Tämähän on asia, jota ei meinaa uskaltaa sanoa tälläkään palstalla, koska heti tulee joku huutamaan, ettei äiti saa ajatella tällaista vaan lapsi on tärkein.

Ehkä minua pelottaa äitiyden ahdas rooli melkein enemmän kuin se itse lapsi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.26 10:39:45

”On ihanaa ajatella, että hänen kauttaan saan elää omaa lapsuuttani ns. uudelleen, saan viedä kaikkiin kivoihin paikkoihin ja ihmetellä yhdessä maailmaa”

Voi myös olla ettei niin käy.
Olen töissä psyykkisesti sairaiden lasten kanssa, eikä nämä asiat katso, mihin perheeseen iskee.
En halua olla masentava, mutta tästä syystä jätän tekemättä lapset. En kestä katsoa niitä hajalla olevia vanhempia ja miettiä, että voisin olla siinä itse.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.26 10:42:41

"Ehkä minua pelottaa äitiyden ahdas rooli melkein enemmän kuin se itse lapsi."

Tämä ei ole mikään pieni pelko. Äitiys muuttaa elämää ja identiteettiä, ajankäyttöä ja rahankäyttöä naisilla enemmän kuin miehillä.

Jos aavistelet kiistoja hevoseen uppoavasta rahasta jo nyt, kannattaa käydä läpi asiaa ihan laskimen ja tiliotteen kanssa jo nyt. Mihin vedetään raja, mistä olette valmiita luopumaan voidaksenne pitää hevosen ja että sinä voit harrastaa vaikka teillä olisikin lapsi? Jos tästä ei päästä sopimukseen jo ennen lapsia, tiedät ainakin missä mennään.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   13.4.26 10:47:01

Enemmän niitä tarinoita kuulee että oma lapsi on ollut se paras päätös.

Vaikuttaisi että aloittaja haluaa lapsia mutta pelkää raskautta ja vauva-arkea. Ne onneksi kestää vain hetken. Paljon kuulee kun harmitellaan vauva-arjen päättymistä, että lapsi kasvaa silmissä ja ihan liian nopeasti.

Minä olen itse sitä porukkaa joka tiesi jo ihan lapsena etten tule koskaan haluamaan lapsia. Ja se päätös on pitänyt eikä ole kaduttanut vielä kertaakaan, ikää kuitenkin jo yli 40 vuotta.

Mulla on tuttavapiirissä parikin suurperhettä, toisella 9 ja toisella 8 lasta. Kummankin kohdalla lapsiluku on täynnä lääkärin kehoituksesta, kroppa ei kestä turvallisesti enempää synnytyksiä. Kummankin äidin mielestä vauva-arjesta ulos kasvaminen on ollut kova paikka, pienin ei olekkaan enää vauva. Että ei se pikkulapsi aika voi olla niin kovin kamalaa.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   13.4.26 10:47:11

Ei se ole lasten vika jos avioliitto karilla. Eivät vaan osaa hoitaa parisuhdettaan tai kumppani on muutenkin väärä. Tasa-arvoisessa, hyvässä ja rakastavassa parisuhteessa elämä on hyvää vaikka olisikin lapsia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.26 10:53:43

Itsekkin elän ristiriidassa. Pahimpia pelkoja koskaan lapsesta asti oli raskaus ja synnytys. Synnytys pelottaa enemmän kuin kuolema. Joskus pikkulapsena näin jotain tv ohjelmia jossa ylidramatisoitiin sitä synnytystä näyttäen ilman sensuuria sellasella ylidramaattisella musiikilla ja siitä tuli varmasti traumat kun edelleen muistan sen. Olin niin pieni etten edes siis tiennyt mitä seksikään on ja nyt ensikuva synnytyksestä oli tollanen.

Aikuisenakin raskaus pelottaa ja edelleen se synnytys. No nyt olen raskaana, tarkoituksella mutta ahdistaa kaikki missä puhutaan että sisälläni on jotain, ultrat myös ahdistaa ja synnytys pelottaa eniten koko aika takaraivossa. Ehkä vähän hellittänyt kun tiedostan että tästä ei ole tässä vaiheessa enää muuta korttia pois ja asiaa helpottaa myös ihmiset jotka puhuvat lapsen ja heidän yhteisistä suunnitelmista tulevaisuudessa eikä niinkään nykyhetkestä. Kun oli vielä mahdolliset aborttiviikot ne toi turvaa kun tiesi että on vielä takaovi jos liikaa jänistää. Näen lapset positiivisena ja olen aina nauttinut ajatuksesta että on lapsia ja se on varmasti se ainoa syy joka kantaa tämän pelon kanssa kun tiedostaa että se synnytys kestää pahimmassa tapauksessa päivän mutta tulokset on loppuelämän hedelmää. Ahdistusta varmasti aiheuttaa myös se, että minulla ei ole lähipiirissä ihmisiä jotka olisi synnyttänyt ja olisin saannut vertaistukea ja juuri kun sain positiivisen testin aikoinaan tallituttu (ei tiennyt että olen raskaana joten ei tehnyt sitä tahalteen) päätti laukoa hirveän kokemuksen synnytyksestään joka poikkeaa täysin normaalista kokemuksesta. Arvatkaa helpottiko yhtään jo pinnalla olevaa ahdistusta :D
Juuri viimejouluna mietin myös kuten AP miten kivaa olisi järjestää lapsenmielisiä jouluhetkiä ja olen aina käynnyt jopa lasten lahjaideoita läpi kun on käynnyt lahjaostoksilla, vaikkei meidän lähisuvussa lapsia olekkaan yhtään. Koskaan ei ole ollut vauvakuumetta ja kun moni sanoo että raskaus on parasta aikaa niin ei ole jos jo ennestään aihe ahdistaa. Sitä vaan ahdistuneena laskee viikkoja H hetkeen. Onneksi on todella tukeva mies joten yksin ei tartte käydä tätä läpi, en varmasti pystyisikään. Ja toki äitini on ollut hyvä tukija myös mutta hänen molemmat synnytykset oli liiankin helppoja (ihan omiensa sanojen mukaan) joten liikaa vertaistukea en saa hänestäkään.
Ei tässä pääse eteenpäin oikeen muutoin kun tiedostamalla että se on hetkellinen tilanne ja minua auttaa juurikin siitä synnytyksestä eteenpäin katsominen tulevaisuuteen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.26 11:05:00

"Ai että, taas on olevinaan naisten vika on mies on laiska nahjus"

Mikä marttyyri sinä olet? Jos töissä työkaveri hoitaa osansa laiskasti ja siksi sinä kuormitut, niin onko silloinkin toisen laiskuus sinun syysi?

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   13.4.26 11:05:34

Kannattaa keskustella noista ajatuksista myös hevosen suhteen miehen kanssa jo etukäteen ja miettiä erilaisia mahdollisuuksia. On paljon helpompi myöhemmin sanoa että muistatko mitä lupasit ennen raskautta kuin aloittaa keskustelu siinä vaiheessa kun lapsi on jo täällä. Ja ylipäätään millaisena toinen näkee vanhemmuuden ja arjen lasten kanssa.

Ja toki kannattaa itse valmistautua henkisesti siihen että asiat ei välttämättä mene niin kuin toivoi. Monella hevosharrastus vähenee ihan omasta tahdosta sen takia että tuntuu vaikealta olla niin paljon pois lapsen luota tai sitten on vaan sen verran väsy eikä tallilla käynti annakaan sitä samaa iloa kuin ennen. Mittasivat muuttuu koko ajan ja kunhan itse olet joustava niin yleensä sujuu jotenkin.

Ja sosiaalista mediaa ei kannata käyttää lainkaan raskauden ja pikkulapsiaikana. Siellä äiti on aina väärässä. Keskustele ihmisten kanssa kasvokkain jos haluat muita äiti kontakteja tai jos se tuntuu vaikealta niin ei tarvitse olla muita äiti kontakteja lainkaan.

Itse olen hyvin erilainen äiti kun toteutan suomalaiselle aika normaaleja toimintatapoja maassa jossa ollaan paljon varovaisempia monessa asiassa. Kun on tarpeeksi itsevarma tekemistensä suhteen, ei minulle ainakaan kukaan ole tullut kommentoimaan päin naamaa mitään

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.4.26 11:07:21

Olethan . puhunut neuvolassa synnytyspelostasi? Pelkopoli oli itselleni todella tärkeä, sain puhua kätilön ja lääkärin kanssa.

Lähettäjä: kraa 
Päivämäärä:   13.4.26 11:09:32

En lukenut kommentteja. Näen niin, että tuo on asia jossa kukaan ei voi antaa sinulle vastausta puolestasi ja sen varmasti tiedätkin.

Meillä ei ole lapsia, mutta jätimme asian "come what may" tilaan koska kummallakaan e ollut voimakasta paloa kumpaankaan suuntaan. Ts emme käyttäneet ehkäisyä mutta emme myöskään yrittäneet lasta niin, että olisi katsottu ajankohtia jne. Nyt olen jo sen ikäinen että juna meni jo (50 kolkuttaa ovella), eikä ainakaan toistaiseksi kaduta pätkääkään. Jos lapsia olisi tullut, olisi se varmasti ollut monella tapaa antoisaa raskaiden puolien lisäksi, mutta pidän elämästäni todella paljon näin. Olen saanut kaiken mistä olen haaveillut, ts hyvän parisuhteen, kodin maalla, hyvän työn, hevosia ja koiria.

Tällainen "virtaan heittäytyminen" tuskin kovin monelle sopii, mutta meille se sopi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.26 11:20:10

Minustakin aloittaja vaikuttaa haluavan lapsia.

Vauva-arki ei ole ollut meilläkään helppo. Keskosena syntyi, nyt reilun vuoden ikäisenä ei vieläkään nuku täyspitkiä yöunia vaan heräilee pitkin yötä. On käyty koliikki läpi ja refluksi vaivaa edelleen - tutkimukset menossa. Voin sanoa että olen ollut todella väsynyt. Mies on ollut täysi kymppi, parempaa isää lapselleni ja aviomiestä itselleni en olisi voinut löytää.

Mutta vaikka on ollut raskasta, päivääkään en ole katunut. Lapsen kehitysaskeleet ovat olleet huikeita seurattavia asioita. On ollut ihanaa nähdä, mitä kaikkea hän on perinyt minulta, isältään ja muilta sukulaisiltaan (esim. Nämä uniongelmat ovat samoja mitä toisella veljelläni oli koko pikkulapsuuden samoissa sykleissä mitä lapsellamme, äitini kertoi ja muistelee paljon). Etenkin tämä plus miinus 1-vuoden ikä on ollut antoisa, kuinka lapsi kehittyy paljon tässä iässä ja hänen persoona tulee aina vain enemmän esiin. On todella hienoa tutustua tähän pieneen ihmiseen ja nähdä, millainen Pikku Myy sieltä tulee esiin.

Mutta en tiedä, lähtisinkö toiselle kierrokselle. Haave oli kahdesta lapsesta, mutta tämä vauvavuosi on ollut niin uuvuttava että oma pää sanoo että ei toista, mutta sydän kyllä haluaa joskus pilkkusisaruksen tälle. Aika näyttää.

Lähettäjä: nn 
Päivämäärä:   13.4.26 11:58:15

Jos puoliso haluaa lapsia, hänen on tehtävä asian eteen jotain, esim. ymmärrettävä, mitä se isäksi tuleminen tarkoittaa. Miten se vaikuttaa elämään, kuinka paljon hänen elämänsä muuttuu ja kuinka paljon vastuuta hän joutuu ottamaan.

Ei se mene niin, että lapsi jää sinun vastuullesi. Varsinkaan, jos sinä olet lisääntymishaluistasi yhtään epävarma.

Monilla miehillä on ajatus, että haluavat jälkeläisiä ja heillä on joku idyllikuva päässään, miten hienoa se olisi. Mutta se idyllikuva ei mitenkään vastaa todellisuutta ja oikeasti perhe-elämä on kiukuttelua ja riitaa ja mies syyttää naista siitä, kun lapsi vaatii huomiota ja aikaa. Ihan siis jo siitä, että äiti huomioi lasta, jolloin mies ei saa tarpeeksi huomiota. Tai siitä, että lapsi haittaa miestä, kun miehellä olisi niin paljon tärkeämpääkin tekemistä ja menemistä ja lapsi roikkuu jalassa tai takan luukussa tai jatkojohdossa ja miehellä lähtee järki ja valittaa sinulle, kun et vahdi lasta...

Miehen kannattaisi miettiä sitäkin, että jos hän jää yksinhuoltajaksi, niin mitä sitten. Onko ajatellut sellaista vaihtoehtoa. Tai jos eroatte ja olette vuoroviikkovanhempia, niin onko hän valmis ottamaan lapsesta/lapsista vastuun kokonaan yksin, vai onko ajatellut tavata lapsia vain joskus viikonloppuisin ja lomalla.

Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna. Ei niin, että toisella on joku idylli-ajatus päässä ja toinen on lisääntynyt vain, kun toinen tahtoo. Silloin lopputuloksena onkin tuota riitaa, väsymystä ja katumista.

Moni katuu sitä, että lisääntyi tuon miehen kanssa. Ei niinkään niitä lapsia, vaan sitä, kenen kanssa lisääntyi, kun siitä miehestä ei ollutkaan ottamaan vastuuta jälkeläisistään ja perheestään. Tai edes itsestään...

Olen itse vela, siskollani kolme lasta, kaikki toivottuja.

Ja mitä sitten, jos lapsi ei olekaan terve? Jos todetaankin joku sairaus tai ominaisuus, joka rytmittää arkea? Syntyy keskosena, ja elämän alku onkin tehohoitoa ja sairaalassa asumista? Jos tähän ei ole valmis, niin ei kannata lisääntyä ollenkaan. Nykyään joka perheessä on vähintään yksi elämää hankaloittava nepsy tai jotenkin muuten erityinen, jonka kanssa elämä on vaikeaa, tai sitten lapsella on sydänsairaus tai 1-tyypin diabetes. Mikään ei ole helppoa ja ongelmatonta, joka päivä pelkkää tappelua joko lapsen kanssa tai sitten vanhemmat keskenään.

Onko mies valmis ottamaan vastuun?

"Jos jotain erimielisyyttä tulee, se tulee luultavasti ajan- ja rahankäytöstä, koska haluaisin ratsastaa aktiivisesti (omalla hevosella) myös silloin, jos meillä olisi lapsia. Tämähän on asia, jota ei meinaa uskaltaa sanoa tälläkään palstalla, koska heti tulee joku huutamaan, ettei äiti saa ajatella tällaista vaan lapsi on tärkein."

Tämä on jo iso hälytysmerkki. Jos hän ei viitsi ottaa lapsesta vastuuta edes sen vertaa, että saisit pitää harrastuksesi, ei hänestä ole isäksi. Kyllä sen lapsen pitää olla sille isälle sen verran tärkeä, ettei häntä haittaa yhtään, että luuhaat tallilla. Varsinkin, jos se mies on nimenomaan se, joka sitä lasta haluaa...

Entä aamuheräämiset? Tarhaan viennit? Onko miehet unet tärkeämmät kuin sinun? Onko miehen saatava omaa rauhaa ja jäätävä ylitöihin? Vai onko hän se, joka joustaa, herää, valvoo ja vahtii ja ottaa vastuun?

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   13.4.26 12:20:47

Onpa mielenkiintoista, että sun ja esim. mun näkemys pikkulapsiajasta ovat niin totaalisesti erilaisia. Itse olen nyt sitä ikää, että itsellä ja kavereilla lähes kaikilla 0-5v lapsia. Tottakai on rankkoja hetkiä, sairasteluita yms, mutta silleen all together niin kaikki tuntuvat haluavan vain lisää lapsia, ajattelevan että elämä on parasta juuri nyt "voi kun voisi pysäyttää ajan ja nämä olisivat aina näin pieniä" eikä parisuhdekriisejäkään ole lähipiirissä tietääkseni ollut. Itse vaihtaisin tiettyjä hetkiä pois milloin tahansa :D mutta että vaihtaisi nämä 0- ja 3v:t "lapsettoman vapauteen" tuntuu aivan absurdilta, en tekisi sitä mistään hinnasta, helvtin huono diili.

Kaikki eivät halua lapsia, kaikki eivät saa vaikka haluavat ja joidenkin ei missään nimessä pitäisi saada jälkikasvua. Se on asia erikseen, pointtini oli että jos etukäteen ajattelee pikkulapsiajan olevan niin rankkaa ettei sen takia uskalla hankkia lapsia niin on hyvä muistaa että oma näkemys saattaa olla hyvinkin vääristynyt.