Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.4.26 09:41:42

Törmäsin Facebookissa kirjoitukseen, missä ihminen avautui asiasta, kuinka itsekästä, kun hänen vanhempansa ovat saaneet hänet niin vanhana. Mitä ajatuksia tämä täällä herättää? Hänellä oli toki asiaan hyvät henkilökohtaiset perusteet ja tuskin asiat ikinä ovat niin mustavalkoisia, mutta mitä mieltä näistä lähemmäs 40v. vanhemmista, jotka vielä tieten tahtoen tekevät lapsen "koska mä haluun" ajatuksella. Itse mietin, että voihan nuorempikin vanhempi sairastua tai kuolla, mutta riskit tietysti kasvavat mitä vanhemmaksi tullaan. Lisäksi itse muistan ylpeyden tunteen lapsuudesta, kun omat vanhempani olivat melko nuoria jos vertasi muiden lasten vanhempiin. Mutta miten olet itse kokenut asian joko lapsena tai vanhempana? Olen tätä pohtinut noin nelikymppisenä, koska itse ajattelen olevani jo mummoilu iässä, mutta aina välillä törmää samanikäisiin vauvojen vanhempiin, jotka tuntuvat jaksavan vielä ihan hyvin.

Lähettäjä: Lissu 
Päivämäärä:   11.4.26 09:56:23

Minua hieman hävetti, kun äitini oli niin nuori. 18 v, kun minut sai.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.4.26 10:02:21

Äitini oli nelikymppinen minut saadessaan, enkä ole koskaan pitänyt häntä minään vanhana vanhempana. Nyt hän on 80-vuotias ja edelleen nuorekas ja touhukas okt asukas.

Mieheni äiti oli vain 25-vuotias synnyttäessään, eli suhteellisen nuori vanhempi, mutta silti hän on menehtynyt sairauteen jo kymmenen vuotta sitten.

Se on ihan tuurissaan kuinka kauan vanhemmat elävät, eikä sillä ole juuri yhteyttä lapsensaanti-ikään. Äitini oli 75-vuotias oman äitinsä menehtyessä ja mieheni oli 30-vuotias äitinsä haudatessaan.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   11.4.26 10:04:35

Itsekkyys on kovin subjektiivinen kokemus. Mikä sitten on itsekästä? Elämäntilanteet vaihtelee ihmisillä ja oikeaa aikaa on vaikea suunnitella. Itse olen saanut esikoiseni 37-vuotiaana pitkässä parisuhteessa. Lapsi on vielä vauva, mutta hyvin olen jaksanut. Samoin isä, joka on 40 v.

Mielestäni pystyn tarjoamaan lapselle paljon paremmat kasvupuitteet vakaassa ja vauraassa elämän vaiheessa, niin henkisesti kuin taloudellisestikin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.4.26 10:05:23

Nimenomaan. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Sain esikoisen ollessani 34 ja nyt kolmas ja viimeinen syntyi ollessani 39. Joo, toki ollaan vanhempia, mutta itsekkyyttä olisi yhtälailla ollut hankkia lapset tilanteeseen, jossa molemmat oltiin opiskelijoita ja tulot todella pienet. Pieniä tukia paikattiin tekemällä töitä. Eli luennot, itsenäinen opiskelu ja päälle työnteko. Ja silti vähän rahaa. Lapset olisi olleet älyttömästi hoidossa ja silti rahat ei olisi riittäneet juuri mihinkään. Riski opintojen keskeyttämiseen olisi kasvanut. Hankittiin ensin tutkinnot ja työpaikat. Nyt lapsille on mahdollista tarjota muutakin kuin kaurapuuroa ja maksuttomia harrastuksia. Enne lapsia oli senkin vuoksi helpompi miettiä nuorempina, että monilla oli tukiverkkoja olemassa. Nykyään valtaosa vanhemmista kasvattaa lapset yksin. Meidän ikäluokan isovanhemmat ovat kiireisiä, eikä moni heistä auta, varsinkaan säännöllisesti. Heitä on aikanaan autettu, mutta he kokevat niin, että kun ovat lapsensa kasvattaneet, ei heillä ole velvollisuutta auttaa. Moni myös asuu kaukana lasten isovanhemmista.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   11.4.26 10:05:45

Haluan vielä mainita, että itse en koe olevani vielä lähelläkään mummoiluikää. Sekin on varmasti ihan ihmisestä kiinni, kuten aloittaja mainitsee.

Lähettäjä: Cisco 
Päivämäärä:   11.4.26 10:09:02

Nykylapsista, eli vaikka alle 25, kovin moni syyttää vanhempiaan siitä ja tästä, kun eivät itse pysty kantamaan vsaduuta omista tunteistaan ja teoistaan. Vanhemmst eivät ole heille velkaa yhtään mistään millään tadolla. Jos ei kiinnosta täällä pallolla olla, voinee poistua takavasemmalle ihan omatoimisesti ikuisen itkemisrn sijaan. Uuh, kun ei ollut sitä ja tätä ja vanhemmay eivät tehneet niin ja näin. Perinteinen uhriutuminen ja syyttäminen siis taas kerran.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.4.26 10:10:41

Joo mummoiluikä ei kyllä istu millään tavalla nelikymppiseen. Muutama työkaveri on 40+ vuotiaana jo isovanhempi, ja se on jotenkin todella outoa. Tavallisempaa on, että nelikymppisenä tehdään itse lapsia siihen uusioperheeseen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.4.26 10:11:43

"Minua hieman hävetti, kun äitini oli niin nuori. 18 v, kun minut sai."

Minun äitini varoitteli minua pienenä, ettei kannata hämmentyä jos kavereiden vanhemmat on nuorempia, kun hän on saanut minut niin vanhana (30) :D

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   11.4.26 10:17:08

Mun isä oli 38, kun minä eli esikoinen synnyin ja 47 kun sisarusparvemme nuorin syntyi. Jossain vaiheessa tajusin, että onhan hän vähän vanha, mutta eipä se sillee haitannut. Äitimme oli 11 v nuorempi kuin isä.
Isä kyllä menehtyi varhain, 66-vuotiaana, nuorin sisarukseni ei siis ollut kahtakymmentä enkä mä kolmeakymmentä.
Kyllähän se tekee kipeää, mutta eipä tekisi mieli syyttää vanhempia siitä, että ovat "tehneet" lapset väärään aikaan. Se kun ei ole aina ihan siitä tekemisestä kiinni.

Mut on munkin kaverin vanhemmat saaneet hänet 2kymppisenä, joten kaverini vanhemmat on hyvinkin virkeitä reilu viisikymppisiä isovanhempia. Sitten taas toisen kaverin vanhemmat on kasikymppisiä, ja lapsenlapset pieniä, kun kumpikin sukupolvi teki lapset nelikymppisinä.

Lähettäjä: C.A. 
Päivämäärä:   11.4.26 10:21:19

Mun mielestä yli 45-vuotiaana isäksi tulevat ovat raskaasti itsekkäitä. Heidän jälkeläisillä on huomattavan korkea riski sairastua mielen sairauksiin tai olla autistisia. Että eikö yhtään ajatella sitä vauvaa, kun on kylvettävä siementä ympäriinsä kypsällä iällä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.4.26 10:23:15

Mä en ikinä kiinnittänyt mitään huomiota kavereideni vanhempien ikään. En 10v olisi edes osannut nähdä eroa 30-40v välillä, kaikki ne oli tasaisen vanhoja.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.4.26 10:23:23

Äitini oli 40 ja isä 46 kun synnyin, enkä ole ikinä kokenut sitä minkäänlaiseksi ongelmaksi. Päin vastoin, minusta on ollut mukavaa kun vanhemmat ovat ehtineet jo tehdä töitä ja kartuttaa omaisuutta mikä on mahdollistanut lapsuudessa ja nuoruudessa monet asiat, minulla oli mm. oma hevonen ja vanhemmat pystyivät maksamaan autokoulun, hankkimaan minulle auton ja maksamaan sen kulut. Lisäksi isä jäi aikaisin eläkkeelle, eli kun olin ala-asteella ja koulupäivät vielä lyhyitä, pystyimme tekemään kaikkea mukavaa päivisin kun hänen ei tarvinnut olla töissä. Kävimme uimahallissa, syömässä, jne.

Äiti ja isä ovat muutenkin nuorekkaita omilla tavoillaan. Äiti on fyysisesti todella hyvässä kunnossa, kyttää askelmittarista että joka päivä tulee tietty luku täyteen ja muutenkin hakkaa fyysisesti monet paljon nuoremmatkin. Isä taas pysyy uteliaana maailman menosta ja on jatkuvasti hankkimassa uusimpia hilavitkuttimia, en voisi ikinä kuvitellakaan hänen puhuvan "nykyajan hömpötyksistä".

En aio itse hankkia lapsia, mutta jos hankkisin niin juurikin tuossa neljänkympin kieppeillä.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   11.4.26 10:24:40

Mun vanhemmat on olleet 32 ja 37 kun saivat minut.
Joskus nuorena tuntui että ne on ikäloppuja, mutta eikö kaikki vanhemmat ole aina kalkkiksia. Vaikka monesti olen miettinyt, että saisin pitää heidät kauemmin, kun olisivat saaneet minut aikaisemmin. Onneksi he ovat ikäisekseen hyvässä kunnossa ja ihania isovanhempia.
Omat lapset oleen saanut 35 ja 38 vuotiaana, minusta ei olisi aikaisemmin ollut hyväksi vanhemmaksi. Olen saanut rauhassa mennä ja harrastaa ja muodostaa vakaan talouden. Minulle sopiva aika saada lapset.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   11.4.26 10:48:34

Nykyään on enemmän kuin normaalia tehdä ne lapset vasta 30 ja 40v välissä, ei 20-30 kuten ehkä ennen.. Aloituksen kaltaisia "ikäkriisejä" tulee tai pitäisi tulla ehkä vain viisikymppisenä tehtyjen iltatähtien kanssa (eläkkeelle kun lapsi on vielä koulussa). Mutta kaikestahan saadaan nykyään ongelma ja traumojen syy ja niistä tekosyy olla olematta yhtään mitään järkevää ja toimivaa.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   11.4.26 10:50:14

Nykyajan 40 on niin eri kuin vaikka -70 luvun 40. Itse mielessäni pidän silti sitä neljääkymmentä jotenkin maksimi-ikänä alkaa tekemään lapsia, etenkin jos siihen iän vuoksi tarvitaan jo raskaita lapsettomuushoitoja. Ei ihmisen ole biologisesti tarkoitus enää siinä iässä ainakaan ensimmäistä lasta alkaa tekemään.
Myös se tuntuu kurjalta, että monelta lapselta jää isovanhemmat vallan kokematta, koska luonnollisista syistä he ovat jo kuolleet vanhuuteen tai ovat niin iällä, ettei heistä ole sellaista iloa lapsenlapsille, kuin voisi olla.
Monet sitten kipuilevat kun on se vaippaikäinen pesue + vanhuusiässä olevat, myös hoivaa tarvitsevat vanhemmat.
Ysärin alussa kolmekymppiset ensisynnyttäjät luettiin vielä riskiryhmään ikänsä vuoksi, nyt lapsia saadaan hoidoilla jopa yli viisikymppisinä. Ei sekään ihan luonnollista ole.
Yhteiskunnan pitäisi tukea sellaista mallia, että lapset voitaisiin tehdä 20-30 vuotiaina halutessaan, eikä lykätä taloudellisten huolien vuoksi lasten hankintaa viimetippaan.

Lähettäjä: Xena 
Päivämäärä:   11.4.26 11:00:20

” Myös se tuntuu kurjalta, että monelta lapselta jää isovanhemmat vallan kokematta, koska luonnollisista syistä he ovat jo kuolleet vanhuuteen tai ovat niin iällä, ettei heistä ole sellaista iloa lapsenlapsille, kuin voisi olla.”

Vaikka isovanhemmat olisi kaikissa sielun ja ruumiin voimissa, niin voi olla että he eivät siltikään ole lastenlasten elämässä mukana. Nuoret isovanhemmat voivat olla vielä työelämässä, on omia harrastuksia, kesämökkiä ja lomasuunnitelmia. Tai voi olla etäisyyttä niin paljon, että nähdään joskus ja jouluna.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   11.4.26 11:05:38

No kyllä mun mielestä 40v on jo aika vanha. Kun lapsi on 30v niin vanhempi 70v. Mutta, jokainen tekee niin kuin tahtoo. Itse sain ainoan lapseni vähän ennen kuin täytin 27v.

Lähettäjä: Juups 
Päivämäärä:   11.4.26 11:06:55

Riippuu tilanteesta ja ihmisistä. Joillekin sopii iäkkäämpi vanhemmuus ja toisille nuorempi vanhemmuus. Ei se nuoruuskaan automaattisesti tarkoita hyvää vanhemmuutta. Olen näitäkin tavannut, joilla sitten alkaa menojalka vipattamaan lasten ollessa pieniä, koska nuoruus on jäänyt elämättä. Surullista sekin on, että sitten vanhempien kaikki aika menee baareissa.

Minun kaverillani oli iäkäs isä, oli saanut kavereni 50v. Ei haitannut yhtään. Tykkäsin hänestä paljon. Eikä kaverini häntä myöskään yhtään hävennyt. Minulla taas oli aika nuoret vanhemmat ja hyvin tulivat toimeen iäkkäämpien vanhempien kanssa. Itse en edes ajatellut kavereitteni vanhempien ikiä, kaikki näyttivät yhtä vanhoille silloin lapsena. :D Ei ollut eroa oliko 25 v taikka 50v. Enemmän ajattelin olivatko he mukavia vaiko eivät.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   11.4.26 11:09:26

Itse sain esikoiseni ollessani 35 vuotias ja kuopuksen 37v, taustalla 10 vuoden lapsettomuus. Eli ei se noin mustavalkoista ole kuitenkaan että lapsia tehtäisi aina tietyssä iässä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.4.26 11:09:37

” Ei ihmisen ole biologisesti tarkoitus enää siinä iässä ainakaan ensimmäistä lasta alkaa tekemään.”

No tää on kyllä kummallinen ajatus. Ihmisen on biologisesti tarkoitus tehdä lapsia juurikin silloin, kun kroppa siihen taipuu (ja on henkisesti kypsä). Entisaikaan sitä vasta vanhana lapsia saatiinkin, minunkin mummoni perheessä naiset synnytti vielä viidenkympin korvilla.

Itse olen tullut äidiksi nuorena, mutta olisin ihan hyvin voinut vielä nelikymppisenä tehdä lisää. Olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä. Elämä on nyt vakaata ja omaisuutta on kertynyt. Nyt pystyisin hyvin mahdollistamaan vaikkapa oman ponin ja kilparatsastuksen, mikäli lapsi sitä toivoisi. Parikymppisenä äitinä se ei ollut mahdollista. Olen myös vakaampi, kärsivällisempi ja osaan tarttua hetkeen, toisin kuin nuorena.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.4.26 11:10:13

Ei ole yhtään itsekästä – tärkeintä että jatkavat sukua ja synnyttävät uusia suomalaisia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.4.26 11:12:14

"Kun lapsi on 30v niin vanhempi 70v."

Eli kumpikin vielä työelämässä. Eläkeikä tulee sen verran nousemaan.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   11.4.26 11:13:58

En ymmärrä miksi 40 vuotiaana lapsen tekeminen olisi itsekästä.
Eiköhän tuo vanhempienitsekkääksi syyttely ja kiittämättömyys ole ihan perusluonteessa ja vinkuisi jotain muuta kuin vanhempien iäkkyyttä, jos vanhemmat olisivat tehneet tämän nuorempana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.4.26 11:18:50

"mitä mieltä näistä lähemmäs 40v. vanhemmista, jotka vielä tieten tahtoen tekevät lapsen "koska mä haluun" ajatuksella." Ainoa hyvä syy tehdä tai hankkia lapsia. Siskoni teki ekat lapset reilu parikymppisenä koska niin vaan kuuluu tehdä ja sitten kuulemma jaksaa vielä baareillakin kun lapset on isoja. Jaksoi baareilla kyllä lasten ollessa pieniäkin, ja on vieläkin katkera, kun minä en hoitanut lapsia vaan elin omaa nuoruuttani. Sitten sai vielä kaksi lasta lisää siinä kolmenkympin kieppeillä uuden onnen kanssa. Katkeruus vaan lisääntyi.

Itse säästin ja opiskelin ja etsin kunnollisen puolison, jonka kanssa meillä on samat arvot. Lapsia alettiin tekemään lähemmäs nelikymppisenä, kun oli talot maksettu ja minulla varaa jäädä kotiäidiksi muutamaksi vuodeksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.4.26 11:19:59

"Eiköhän tuo vanhempienitsekkääksi syyttely ja kiittämättömyys ole ihan perusluonteessa ja vinkuisi jotain muuta kuin vanhempien iäkkyyttä, jos vanhemmat olisivat tehneet tämän nuorempana."

Kyllä. Vinkuisi, kuinka vastuuttomia olivat kun tekivät lapset nuorina opiskelijoina vailla vakinaista työpaikkaa ja kerrytettyä omaisuutta, ja nyt lapsilla ei ole samanlaisia harrastusmahdollisuuksia kuin niillä iäkkäämpien vanhempien lapsilla ja plaaplaaplaa...

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   11.4.26 11:20:24

Varmaan nämä nelikymppisiä ikäihmiseksi kutsuvat ovat kovin nuoria. Joo 25 -vuotiaana tuntuu nelikymppinen vanhalle. 35v huomaa ettei ne nyt kovin vanhoja olekkaan. Elämä edessä ja työuraa edessä vielä enemmän kuin on takana.

Joten jokainen tehköön lapsensa silloin kuin parhaalle tuntuu.

Lähettäjä: 38 
Päivämäärä:   11.4.26 11:38:41

Onneksi tein lapseni vähän vanhempana. Parikymppisenä olin niin typerä vielä. Oma äitini sai minut alle 20-vuotiaana ja vaikka oli työssä käyvä ja ihan vastuullinen ihminen muutenkin, niin sain aivan surkean kasvatuksen sosiaalisiin taitoihin ja rahankäyttöön. Tai sitten ymmärsin tyhmyyttäni kaiken väärin. Seksuaalipuolen asioihin ja kehon kehittymiseen liittyvissä asioissa olisi aivan ehdottomasti pitänyt saada kotoa oppia. Toisaalta, olisinko halunnut kuulla, en varmaan :D En siis ole katkera, mutta ehkä elämänkokemus vanhemmiltani ei ollut aivan sellainen että se olisi minulle ollut suuremmaksi hyödyksi. Omalta kohdaltani pystyn sanomaan kyllä, että olin liian urvelo lastentekoon ns hyvässä lastentekoiässä ja olin vahvasti todellakin sitä mieltäkin.

Lähettäjä: C.A. 
Päivämäärä:   11.4.26 12:17:52

Edelleen, eikö kukaan ajattele sitä vauvaa ja hänen hänen hyvinvointiaan?

"Muun muassa kaksisuuntaisen mielialahäiriön, eli maanis-depressiivisyyden, riski oli jopa 25 kertaa suurempi niillä, joiden isä oli ollut lapsen syntyessä yli 45-vuotias kuin niillä, joiden isien ikä oli ollut 20–24 vuotta. Vastaavasti vanhempien isien lapsilla oli 13 kertaa suurempi riski sairastua tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD:hen."

Eli kyllä, mun mielestä on edelleen todella itsekästä ryhtyä isäksi yli 45-vuotiaana. Lainaus on Hesarin jutusta. Laitan linkkejä tähän tutkittuun tietoon, ottakaa välit pois.

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art- 2000002712967.html

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/ isan-korkea-ika-voi-olla-yhteydessa-lapsen- terveyteen/

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   11.4.26 12:57:00

Vinkunan määrä on vakio, teki sitten mitä tahansa ja äiti on syypää kaikkeen.

Ite olin lapsena ja nuorena fiksu, tunnollinen, aika pikkuvanha. Oman ainoan lapsenme saatiin kun oltiin 19 ja 21, sen jälkeen ei "vauvakuumetta" näkynyt eikä kuulunut, niin jäi ainoaksi. Ainoat tuet, joita ollaan "nautittu" oli alimmat sen aikaiset äitiyspäivärahat, mun opintotukeni ja kolmen kesän kotihoidontuet silloisine kaupunkilisineen. Asumistukea ei haettu, koska meillä oli vanhempi rivarikolmio pankin suosiollisella avustuksella ja asuntolaina siihen. Lapsen isä oli töissä, minä opiskelin yliopistossa. Valmistuttuani vuosikurssini ensimmäisten joukossa muutimme maalle omakotitaloon ja pihaan tuli hevoset, sitä ennen lapsi ennätti käymään 4 vuotta ratsastustunneilla. En nyt hirveesti keksi, mistä tuo onneton lapsemme olisi paitsi jäänyt, vaikka vanhemmat olivat nuoret.

Päivähoidossa lapsemme oli huomattavasti vähemmän kuin minkä verran 8-16 töissä olevien lapset on, ts. pääsääntöisesti klo 8:30-16:30 12 päivää per kk. Kiinnostelemat opiskelijariennot sai hyvällä tekosyyllä vältettyä, vaikka likimain aina olisin oystynyt rientoin pääsemiseni järjestämään.

Ei onnistu kaikilta nuori vanhemmuus, vaatii hieman omaa nuppia, omaa vastuullisuutta ja omatoimisuuutta, sopiva puolisokin on "ihan kiva", monella jää siitäkin kiinni. Monella jää siitä kiinni, vaikka olisi minkä ikäinen. Oltiin siipan kanssa 45 ja 47 kun tultiin mummuksi ja taataksi. Ja onhan tää nyt varsin kivaa ja rentoa. Mummun hepat on myös aika kova juttu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.4.26 13:06:23

Olen se piste, joka kirjoitti klo 11.18. ja haluan lisätä, että paras kaverini on lapsesta asti halunnut suurperheen, ja se että saavat lapsia, ei ollut itsestäänselvää ja jättivät ehkäisyn pois heti kun menivät lukion jälkeen naimisiin. Onneksi saivat silloin ne toivomansa lapset! Heilläkin syynä oli se, että haluavat.