|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 10.4.26 08:38:52
Erityisesti ratsastus on hänen mielestään paha juttu. Hänen mielestään harrastuksessa kåydään kerran viikossa ja muuten ollaan kotona.
Lapsemme käy tallilla muutaman kerran viikossa ja kilpailee aluekisoissa. Meillä ei ole omaa hevosta. En kuvittele, että lapsestamme olisi tulossa tuleva stara, siihen ei tule koskaan olemaan mahdollisuuksia. Ei taloudellisia eikä muitakaan. Lapsi kuitenkin kisaa sillä tasolla millä nyt on ja tekee parhaansa. Lapsella on mennyt minusta ihan kivasti. Ilmoittautuu luokkiin, missä pärjää tai ainakin saa kelvollisia tuloksia. Menee eteenpäin.
Pidän vain tosi raskaana sitä, että mies kokee lapsen harrastamisen uhkana perheelle. Hän kyllä kuskailee lasta, tosin usein mutisten. Talli on aika lähellä, mutta kävelyyn menee yli tunti. Pyörällä pääsee kätevästi ihan hetkessä.
Minusta on vähän sääli, ettei mies osaa olla lapsestaan iloinen ja ylpeä. Vaikka meillä ei kasvakaan maajoukkueratsastajaa, niin nuori, joka osaa tehdä töitä tavoitteiden eteen ja tehdä valintoja, kestää epämukavuuttakin.
Olen aina pitänyt tällaista asennetta vähän outona, kun en oikein ymmärrä, mistä se tulee.
|