Lähettäjä: Fry 
Päivämäärä:   8.4.26 21:23:21

Muutimme maalle vuosi sitten ja ensi syksynä meille on syntymässä esikoinen. Olen tajunnut, ettei lähipiirissäni ole ketään muuta maalla asuvaa lapsiperhettä. Kaikki ystäväni ovat paikallisbussiliikenteen ja perhekerhojen tavoitettavissa. Olen miettinyt että miten vauvavuosi on mennyt niillä, jotka asuvat maaseudulla ja joutuvat asiakseen lähtemään kaupunkiin mikäli mieliä mihinkään. Tuleekohan edes halua lähteä mihinkään. Itse teen 80% etätyötä, joten kotona on totuttu olemaan. Meillä on myös vain yksi auto ja toistaiseksi ollaan hyvin pärjätty, mutta onkohan vauvan myötä toinen auto tarpeen. Meiltä on matkaa neuvolaan n. 25km ja lähimpään kauppaan n. 15km. Busseja ei kulje ja katuvaloja ei ole. :D

Kertokaahan maaseudulla asuvat miten on mennyt esikoisen kanssa!

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   8.4.26 21:28:38

Hyvin, kaupungissa olisi ollut tylsää. Maaseutu turvallisempi ja puhtaampi ympäristö. En lastani muualla kasvattaisikaan kuin maaseudulla.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   8.4.26 21:31:18

Ihmisestähän se on kiinni. Jos ei ole itsellä jatkuva tarve kerhoihin ja kahviloihin, niin ei se elämä maalla muutu yhtään sen enempää vaikka vauva tulee taloon. Jos etätyö on tuntunut sopivalta ja kotona viihtyy niin tuskin se asia miksikään muuttuu.

Neuvola vain sovitaan sellaiseen kohtaan että se auto on kotona. Autolla mahdollisesti töissä käyvä käy töiden päälle kaupassa, turha sinne on muutenkaan erikseen ajella. Busseja ja katuvaloja ei tarvi mihinkään.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   8.4.26 21:31:27

Hyvin keksii tekemistä maaseudulla. Saatko autoa kuitenkin tarvittaessa lainaan neuvoloita yms. varten?

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   8.4.26 21:31:50

No siis, mikäli toinen osapuoli on töissä muualla (virka-aikaan), niin joutuu järjestelemään neuvolajuttuja jos ei ole toista autoa (ellei sitten taksi, ne kyllä varmaan hintavia). Ekan lapsen kanssa neuvolat ovat aluksi tosi tiheään, min 1kk välein, aluksi saattavat olla tiheämpäänkin.

Lähettäjä: --3 
Päivämäärä:   8.4.26 21:34:07

Ihan hyvin tässä on pärjätty.
Ollaan liikuttu vauvan kanssa paljon autolla. Matkaa toki on (neuvolaan sama n. 25km, lähimpään vähän isompaan kaupunkiin, jossa kauppoja ja palveluita, n. 40km ja isoon kaupunkini n. 100km). Kauppakeskuksissa on helppo käydä, kun niissä on lastenhoitohuoneet ja sitten ollaan käyty sukulaisilla. Onhan polttoainetta kulunut, mutta onpahan tekemistä ja pienempänä vauva nukkui autossa tosi hyvin, joten oli oikeastaan aika näppärä lähteä autoilemaan kun sai samalla vauvan helposti nukkumaan. Tuli aina hyvät päikkärit, jos vauva nukkui vaikka tunnin ajomatkan.

Pimeä oli ärsyttävää ja talvella ulkoiltiin aika vähän, autolla liikuttiin enemmän. Mutta nyt taas kun tiet sulat, käydään vaunuilla/rattailla kävelyllä. Vähän tylsää kävellä hiekkateitä peltojen välissä, mutta kyllä sekin menee.

Ollaan käyty vauvaharrastuksissa tuolla 40km päässä, siellä mm. muskari ja vauvauinti.

Kaksi autoa on kyllä meillä ehdoton, jotta pääsen liikkumaan kun puoliso on töissä.

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   8.4.26 21:35:30

Keskellä ei mitään asuttiin, hevoset pihassa. Yksi naapuri kauempana, näköetäisyydellä. Vauvan pystyi huoletta nukuttamaan ulkona vaunuissa. Neuvolan kaksi ensimmäistä kertaa terveyssisar tuli kotiin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.4.26 21:38:32

Kaveri sai esikoisensa maalla korona-aikaan. Olivat vasta muuttaneetkin niin ei ollut oikein muita kavereita paikkakunnalla kuin mihin vauvajutuissa tutustui. Kerhoihin ja muualle pääseminen oli hankalaa ja niitäkään ei välillä ollut. Kuulemma yksinäistä ja aika tylsääkin.

Ennen toista lasta muuttivat Tampereelle.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   8.4.26 21:41:14

Hmm. Muutettiin juuri ennen vauvan syntymää 10 km päähän lähimmästä kirkonkylästä. Kylällä oli neuvola ja pieni kauppa. Isompaan kauppaan, Tokmanniin ja kahvilaan oli 20 km. Kaupunkiin 40 km, noin 40 min ajomatka. Bussien tavoitettavissa en ole asunut tuota ennen enkä jälkeenkään, joten niitä en osannut kaivata.

En tiedä milloin olisin ollut onnellisempi. Esikoisen kanssa sai rauhassa nukkua pitkään ja elellä omaan tahtiin. Hän nukkui melko hyvin päikkäreitä, joiden aikana käytiin rutiinisti vaunulenkeillä ja ehdin jotakin puuhastellakin. Kaupassa käytiin joko 10 tai 20 km päässä tilanteesta riippuen. Kirkonkylällä oli myös kerran viikossa perhekerho, siellä käytiin jos jaksettiin herätä. Siellä oli mukavia muita äitejä.

Kaupungissa kävin miten sattui huvittamaan, ei se 40 min mikään matka ollut. Kävin välillä yksin ja välillä mieskin oli mukana.

Lähimmälle huoltoasemalle oli pari km, siellä käytiin kerta viikkoon lounaalla.

Asuinpaikasta huolimatta esikoisen kanssa liikuin eniten. Perhekahvila, kaupassakäynti, muut kahvittelut, "shoppailu" kaupungissa.. Tämä oli ennen koronaa niin ei kukaan muistanut edes kertoa, että vauvaa ei saa julkisille paikoille tautien takia viedä. Toisen ja kolmannen lapsen tullessa ei huideltu enää samalla lailla vaikka palvelut oli jo lähempänä. Taapero+vauva ei ole enää niin helppo yhdistelmä liikuttaa.

Toisaalta ne imetysmaratonit telkkaria katsellen oli kans aika ihania. Pakko ei ollut minnekään mennä. Pari-kolme kertaa viikossa jossakin kai käytiin, en enää edes muista.

Meillä oli siis kaksi autoa. Mies tarvii autoa työssään ja ilman autoa mä olisin ollut vauvan kanssa ihan totaalijumissa enkä tiedä olisinko sitä jaksanut. Tai sit oltais kahviteltu vain huoltoasemalla. :))

Eipä sitä kukaan voi etukäteen sanoa miten just sulla menee. Toiset viihtyy hyvin kokonaan kotona, toiset tarvii välillä tuuletusta ihan vaan vaikka kaupassa käynnin verran. Puuhastelua riittää varmasti kotonakin ja vaikkapa pihassa jos tykkää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.4.26 21:48:07

Meillä mies on ollut jokaisessa neuvolassa mukana, vaikka molemmat pääsevät liikkumaan itsenäisestikin.

Lähettäjä: Pahakummi 
Päivämäärä:   8.4.26 21:52:28

Minä asun syrjässä ja olen jo vanha nainen ja opetettu siihen että maalla on mukavaa ja se on paras mahdollinen kasvuympäristö myös lapsille, jos niitä on.

Sitten tuli ihana kummipoika ja yhden korpivierailun aikana se lapsi sai sairaskohtauksen ja sitten sitä viriteltiin Häken ohjeiden mukaan henkilöautoon ja lähdettiin paniikissa ajamaan ihmisten ilmoille ja Häkestä lähti auto tulemaan talla pohjassa vastaan.
Pentu vaihdettiin pimeällä korpisuoralla läpsystä autosta toiseen ja kiidätettiin hoitoon ja kaikki päätyi hyvin.

Maalla on aina hyvä ihmisen asua, mutta siihen pahimpaan varautuminen ei ole pessimismiä; se on järjenkäyttöä.
Maalla se "turvaverkko", joka oli kaupungissa/taajamassa/lyhyillä välimatkoilla, on ihan raakojen välimatkojen takia järkevä unohtaa pois laskuista.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   8.4.26 22:05:23

En ole koskaan halunnut vauvakerhoihin, mutta jos olisin, niin olisin järkännyt asian jos meillä ei olisi joka tapauksessa ollut kahta autoa. Vauva ei vielä tarvitse kavereita kuten äiti, joten sit voi tavata niitä lapsettomia kavereita.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   8.4.26 22:16:27

Maaseutuakin on niin monenlaista; meillä pärähti vartissa ambulanssi pihaan kun tarve oli. Lähin terveysasema 20 km päässä ja sairaala 40 km. Ei paha.

Lähettäjä: Metsämami 
Päivämäärä:   8.4.26 22:26:33

Meillä oli tavallinen tarina: lapset kasvatettin maalla, kun me vanhemmat kyllästyttiin kaupunkiin ja päätettiin muuttaa maalle. Ja lapsilla oli luontoa ja elukoita ja kunnan pieni lastentarha ja alakoulu ja meillä vanhemmilla työt välimatkan päässä, mutta sen muutoksen arvoisia.

Ja sitten se koulu siirtyikin 20km päähän taajamaan ja kulkeminen muuttui ja vei aikaa kaikilta. Ja lasten tarpeet ja halut olikin muualla, kuin omassa pihapiirissä ja se elämä alkoi menemään yhdeksi matkustamiseksi paikasta toiseen kaikilla (minä ja mies ajettiin töihin sitä 60-120km päivässä vaihtelevasti ja peruspalvelut siirtyi myös sinne 20km päähän ja siitä eteenpäin lähimpään kaupunkiin 50 km).

Meille perheenä se maalla asuminen ei enää ollut elämisen arvoista ja perheenä edelleen päätettiin, että jakaannutaan: mies muutti kaupunkiin ja vastaa siellä lasten tarpeista ja minä jäin pitämään sitä lapsuudenkotia maalla yllä.

Maalla asuminen on elämäntapa, eikä se ole kaikkia varten ja ihan ymmärrettävistä syistä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   8.4.26 22:27:35

Kyllä vauvavuosi menee missä vain siinä omassa kuplassa sitä kuitenkin on.
Neuvolakäynnit kun saat autolla onnistumaan, niin kaikki muukin onnistuu.
Kaksi autoa tarvitset sitten kun lapsi alkaa kaivata kavereita ja kerhoja. Eli kun lapsi on noin kolmevuotias.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   8.4.26 22:44:52

Muuten sama tilanne kuin Metsämamilla, mutta kukaan ei vieläkään halua kaupunkiin vaikka sinne ajetaan harrastuksiin joka päivä. Tutut taistelevat teinien kanssa, kun illat viettävät pahan teossa pilveä poltellen. Ei edes harkita kaupunkia vaikka se elämää helpottaisikin monella muulla tapaa.