|
Lähettäjä: Yksi vain
Päivämäärä: 6.4.26 07:57:20
Osaisitteko kommentoida tätä.
Olen aina pitänyt äitiäni hyvänä ihmisenä, nyt viime vuosina olen kuitenkin alkanut miettiä, onko tämä ehkä enemmän hänen syöttämänsä narratiivi itsestään, jonka olen omaksunut.
Nyt kun äidillä on tullut ikää ja olen alkanut vähän kyseenalaistaa hänen omaa narratiiviaan itsestään, olen esim. huomannut että hänellä on ehkä hieman puutteellinen empatiakyky. Tai että hän ei osaa enää peitellä asiaa, kuten ennen. Olin esim. hänen kanssaan kesällä risteilyllä ja hänelle läheinen serkku soitti, että serkun mies oli saanut juuri infarktin ja viety sairaalaan. Äiti kommentoi ehkä voi ei, ja alkoi sitten suu vaahdossa selittää serkulle kuinka on kanssani risteilyllä ja ihanaa kun aurinko paistaa kannelle jne. Jouduin itse hätäleikkaukseen jokin aika sitten ja tilanne oli aika vakava. Kun soitin äidilleni leikkauksen jälkeen, niin hän totesi, että minulle sitä aina sattuu kaikkea hassua.
Kaikki juhlapyhät äiti tietyllä tapaa dominoi, hän päättää että meidän on mentävä hänen luokseen, emme saa viedä mitään omia ruokatuomisia tai oikeastaan vaikuttaa aikaankaan. Mutta mitään hän ei voi sanoa suoraan, vaan aina rivien välistä johdattelee ja meidän sisarusten pitää sitten osata tulkita minkä ajan hän haluaa. Kun olemme siellä, ei ole kiinnostunut asioistamme tai mitä meille kuuluu, kertoo vain juoruja omista tutuistaan. Kotona käymisen jälkeen on aina vähän ahdistunut ja tyhjä olo.
Jotenkin en vain tiedä, tämä on aina ennen tuntunut minusta normaalilta, mutta nyt kun on vähän elettyä elämää takana, niin olen alkanut kyseenalaistamaan. Äiti tuntuu myös jotenkin salaa olevan meille lapsilleen kateellinen ja ei ehkä haluaisi meidän menestyvän hirveän hyvin elämässä. Ei oikein koskaan kehu, kannusta tai ole ylpeä mistään. Esim. veljeni on nyt työtön. Äitini on evännyt häneltä pääsyn sukujuhliin, varmaan pelkää, että asia tulisi puheeksi, koska on muistuttanut meitä muita että veljen työttömyydestä ei sitten mainita sanallakaan. Veljelle on vain sanonut että ei voi jättää koiraa yksin tai hoitoon, vaikka ennen on käynyt. Nyt veljelle tarjottiin yhä kokopäivätyötä niin äitini oli sanonut, ettei voi ottaa sitä vastaan kun koira joutuisi olemaan päivät yksin! Eli täysin epäloogista juttua. Mainittakoon vielä, ettei veljen työttömyydessä pitäisi olla mitään hävettävää. On tutkija ja tekee nyt sitten vain omalla ajallaan väitöskirjaansa.
|