Lähettäjä: Nasu 
Päivämäärä:   5.4.26 16:39:08

Olen ollut vuosia yksinäinen. Olen matkustellut, keksinyt uusia harrastuksia, puuhastellut kaikenlaista. Olen ollut hyvä täyttämään päiviäni. Ja kun näen ystäviäni niin nautin siitä. Mutta kummallakin on omat elämät, lapset, miehet ja työt ja harrastukset. Ja toki ei asuta edes samalla paikkakunnalla.

Olen välillä ollut yksinäinen, mutta työntänyt sen tunteen syrjään ja päättänyt, että olen onnellinen näin. Seuranani on enimmäkseen isovanhempani joiden luona käyn useasti, mutta he ovat jo yli 80 vuotiaita. Kun heistä aika jättää, olen totaalisesti yksin.

Nyt tämä yksinäisyys on käynyt sietämättömäksi. Olen 36, ja olen toivonut lasta. Olen pohtinyt itsellistä äitiyttä, mutta en usko, että olen valmis siihen. Eihän minulla ole mitään tukiverkkoa.
En enää kestä tätä yksinäisyyttä. Olen oppinut tekemään asioita yksin, mutta nyt en vain enää kestä sitä.

Olen useamman kuukauden ollut itkuinen ja sanoisin, että jopa masentunut. Ystäväni lähettävät välillä instassa jotain ystävyyteen liittyviä reelsejä ja tiedän, että olemme kyllä ystäviä, mutta emme vain näe kovin usein.
Nyt se yksinäisyys tuntuu niin musertavalta, että salaa toivon, että nukkuisin yöllä pois enkä heräisi aamulla. En tietysti tee itselleni mitään, mutta olen vain aivan loppunut tähän loputtomaan yksinäisyyteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.4.26 16:42:38

Kuulostaa siltä että saatat olla masentunut, ja voisit hyötyä ammattiavusta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.4.26 16:45:17

Oletko yrittänyt löytää kumppania vai et halua kumppania? Olen 35v ja asun yksin ulkomailla. Minulla on työkavereita mutta ei yhtään läheistä ihmistä tuhansien kilometrien etäisyydellä. Yksinäisyys tuntuu välillä raskaalta koska olen täällä myös fyysisesti hyvin yksin. Olen itse myös miettinyt lasten saamista, mutta koska en ole onnistunut vuosikausiin löytämään vakaata parisuhdetta niin haaveeksi taitaa jäädä vaikka olen yrittänyt on-off ahkerasti deittailla silloin tällöin. En oikeastaan osaa neuvoa muuten kuin että yrittämällä panostaa siihen kumppanin löytämiseen voisit ehkä ratkaista tämän yksinäisyys ja lapsi asian mikäli se on jotain mitä haluat.

Lähettäjä: Nasu 
Päivämäärä:   5.4.26 16:55:32

Olen kyllä totisesti yrittänyt. Se on ollut toiveissa, että pääsisin naimisiin ja sitten saisin lapsen. Nyt tosin aika alkaa siihen loppumaan.

Olen itsekin asunut ulkomailla ja varsinkin palattuani Suomeen tämä yksinäisyys alkoi kalvata.

Ammattiapua ottaisin kyllä mielelläni vastaan, mutta on todella vaikea saada sitä. Nuorempana kävinkin nuorisopsykologilla ja se oli kyllä hyvä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.4.26 16:58:35

Miten olisi joku sosiaalinen harrastus asuinpaikkakunnalla, mahdollisesti joku uusi kaveri sitä kautta?

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   5.4.26 17:04:03

Mulla on tällä hetkellä samanlaisia ajatuksia. Muutama "kaveri" löytyy, mutta heillä omat elämät, enkä tunnu kuuluvan niihin samalla tavalla kuin ennen. Nyt tämä pääsiäinen on ollut paha, kukaan ei ole vastannut viesteihin, kaikilla on muuta tekemistä ilmeisesti.

Mistä päin aloittaja on, jos saan kysyä?

Lähettäjä: Ruu 
Päivämäärä:   5.4.26 17:22:16

Olisiko tukiperheenä toimiminen mahdollista? Ystäväni (sinkku, lapseton) on ollut tukiperheenä kahdelle lapselle jo viisi vuotta. Nämä sisarukset on ystäväni luona pari viikonloppua kuussa.

MLL:ä on myös jotain vapaa-ehtoisia lasten ja nuorten kaveriaikuisia ja maahanmuuttaja äitien kavereita. SPR:n ystävätoiminta?

Lähettäjä: Nasu 
Päivämäärä:   5.4.26 17:43:55

.
Olisiko sinulla mielessä jotain mitä se voisi olla?
Minua ei haittaa, vaikka en hirveästi edes pitäisi siitä, jos sitä kautta on mahdollista tutustua uusiin ihmisiin.
Itselläni ei ole oikein uutta ajatusta, mitä harrastusta voisin kokeilla.

Tukiperheenä toimimista en ole ajatellut. En oikein usko, että se korvaisi omaa lasta. Haluaisin jatkaa omaa sukuani. Olen isovanhempieni ainoa lapsenlapsi ja tämä sukuhaara päättyy, ellen saa itse lasta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.4.26 17:48:26

Pärjäät kyllä lapsen kanssa, hoitoihin vain kun vielä ehdit!

Lähettäjä: Tekoja ei sanoja 
Päivämäärä:   5.4.26 18:02:13

"Nyt tämä yksinäisyys on käynyt sietämättömäksi. Olen 36, ja olen toivonut lasta. Olen pohtinut itsellistä äitiyttä, mutta en usko, että olen valmis siihen. Eihän minulla ole mitään tukiverkkoa."

Älä mieti enää, vaan toimi. Kohta olet liian vanha saamaan lasta. Kyllä sinä pärjäät, vaikka tukiverkkoa ei olisikaan. Ja koskaan kukaan ei tunne ennakkoon olevansa valmis ensimmäiseen lapseen, joten kyllä kaikki hyvin menee.

Terveisin
Itsellinen äiti hieman alle nelikymppisenä,
nyt suurperheellinen mummo.

Lähettäjä: Nasu 
Päivämäärä:   5.4.26 18:04:25

Tekoja ei sanoja

Hei haluaisitko kertoa vähän prosessista ja sen kustannuksista?

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   5.4.26 18:05:38

Oletko tutustunut kumppanuusvanhemmuuteen? Lapsen lisäksi voisit saada myös uuden (tai uusia) aikuisen ystävän, johon sinulla olisi elinikäinen side.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   5.4.26 20:48:31

Lähde niiden hoitoihin!

Kannattaa kuitenkin miettiä, haluatko oikeasti naimisiin. Todellisuus on usein se, että pikkulapsiarjessa monelle tulee ero joka tapauksessa. Naisen vastuulle jää usein suurin osa kodista ja lastenhoidosta, eikä etukäteen voi aina tietää, millainen mies lopulta on lapsen syntymän jälkeen, vaikka ennen sitä lupaisi mitä. Itse olisin mieluummin yksin ja yksinäinen, kuin että lähtisin tuohon vaikka niin moni nainen tekee ja miehestä tulee elämän keskiö.

Tässä yhteiskunnassa parisuhde ja avioliitto nähdään helposti jonkinlaisena saavutuksena, mutta todellisuus voi olla toisenlainen. Moni sinkkuna elävä nainen voi olla ihan aidosti onnellisempi. Hyviä miehiä on valitettavan vähän.

Siinä mielessä kumppanuusvanhemmuus voisi olla jopa luotettavampi vaihtoehto, jos toivoo, että lapsen isä todella osallistuu lapsen elämään. Luulisi, että siihen ryhtyvät ovat yleensä pohtineet asiaa tavallista syvemmin.

Lähettäjä: Nasu 
Päivämäärä:   5.4.26 21:46:04


En tarkoittanut, että jos olisin naimisissa tai minulla olisi mies niin en olisi yksinäinen.
Yksinäisyys näkyy siinä, ettei minulla ole ketään kenen kanssa olla, tehdä asioita ja jutella.

Naimisiin olen kyllä halunnut koko ikäni. Vaikka sitten ilman sitä lasta.
Hoitoja olen miettinyt, mutta tiedän, että ennen niiden alkua kysytään myös tukiverkostosta. Minun tukiverkosto on yli 80 vuotiaat isovanhempani. Eivät he voi auttaa minkään vauvan kanssa.

Olen hurahtanut aika väärille raiteille ja esimerkiksi olin tänään lenkillä 4h, koska en kyennyt enää olemaan kotona itkemässä. Saatan käydä salillakin kaksi kertaa päivässä vain siksi, että pääsen pakoon tunteitani. Yritän täyttää päiväni kaikella mahdollisella, etten joutuisi kohtaamaan yksinäisyyttä.

Enkä kertakaikkiaan enää keksi, mistä voisin saada ystäviä aikuisena. Kaikilla on jo omat piirinsä ja elämänsä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.4.26 21:50:34

Et varmasti ole ainoa yksinäinen. Seuraa voi etsiä muutenkin kuin deittimielessä, ihan vaikka vaan harrastuskaveriksi.

https://www.sportpartner.com/fi/yksinainen.html

Lähettäjä: Lilli 
Päivämäärä:   5.4.26 22:10:40

Nasu, täällä jonkinlainen hengenheimolainen, olen 33-vuotias. Oma tausta on se, että minulla on nuoruudessa ollut montakin parasta ystävää, mutta muutimme jatkuvasti sekä aina piti heittää hyvästit. Osa asuu ulkomailla. Lähimmät kaverit asuvat nyt parin tunnin ajomatkan päässä sekä jäivät ammattikoulusta. Minulla on ryhmiä mihin kuulun töissä, tallilla, sukulaiset sekä vapaaehtoistyö. Joudun tekemään ihan hirveästi töitä että löytäisin uusia kavereita aikuisiällä. Minulla on siis ohjelmaa, mutta vapaa-ajalla ei seuraa. Monilla tutuillani aikuisiän kaverit ovat jääneet jo sieltä nuoruudesta. Moni ei kaipaa uusia ystäviä. Sitä joutuu siis ihan oikeasti tekemään töitä ongelman eteen. Viimeisimpänä liityin tosiaan itse vapaaehtoistyöhön kerran viikossa sekä näiden kanssa saattanut muutaman kerran tehdä jotain. Suosittelen ehdottomasti vapaaehtoistyötä jokaiselle.

Minäkin haaveilen lapsista sekä perheestä, mutta en löydä kumppania. Välillä syynä on ollut ajanpuute sekä korona rokotti melko paljon, kun piti eristäytyä. Oletko käyttänyt treffisovelluksia? Sieltähän siis oikeasti löytää seuraa helposti jos ei ole liian nirso. Voisit kertoa ihan suoraan haluavasi perheen sekä lapsia. Miehiä jotka haluavat samaa on myös paljon. Voisit ehkä jopa tänä vuonna jo löytää miehen sekä kenties yrittää lasten hankkimista. Minä olen miettinyt niin, että jos en saa omia lapsia niin lähden hakemaan sijaislasta. Voisin kuvitella toimivani useammankin lapsen sijaisvanhempana. Toisaalta toivon myös kumppania josko sellainen suotaisiin joskus. Haaveena on siis se ihana oma koti sekä että voisi tarjota kodin joillekin lapsille.

Sitten on myös näitä sinkkutspahtumia. Sinne pitää uskaltaa lähteä yksin eikä hävetä yhtään. Vaikka löytäisit nyt miehen niin sinun täytyy alkaa tehdä töitä kavereiden löytämiseksi. On kavereiden löytämissovelluksia...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.4.26 22:11:47

>nainen
>yksinäinen

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.4.26 22:19:14

Mä löysin kumppanini juhannuksena lavatansseista. Mentiin kuuntelemaan yhtä bändiä ja istuskeltiin syrjemmässä. Mieheni tuli hakemaan minua tanssimaan ja siitä se lähti. Voit siis tavata kumppanisi missä tahansa. Suosittelen tanssiharrastusta. Itse en siis osaa tanssia, mutta sellaiseen suuntaisin jos tarvisi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.4.26 22:31:53

Vähän sama tilanne. Olen sitten ollut sukulaislasten elämässä enemmän mukana. Ajattelen että roolini heidän elämässä on omalla tavallaan tärkeä, joten en tarvitse välttämättä sittenkään omia lapsia. En sitäpaitsi voisi edes olla heille niin paljon läsnä jos minulla olisi omia ja se olisi surullista. Näin oli ehkä tarkoitettu. Lapsilla ei voi olla liikaa turvallisia aikuisia elämässään, joten olen nyt heille yksi niistä. Ehkä tuovat sitten lapsenlapsensa minun hoitooni jos oma äitinsä ei jaksa.
Mutta olisi se parisuhde kuitenkin kiva, saisi jaettua arkea toisen kanssa. Kun luovuin lapsihaaveista aloin nähdä parisuhteen vähän eri valossa tai siis sen, että ei ole enää mitään kiirettä saada sitä, tulee jos on tullakseen

Lähettäjä: Pilli 
Päivämäärä:   6.4.26 00:50:12

Toisaalta erilaista rikkautta on sekin, että on viettänyt aikaansa enemmän sukulaisten kanssa. Kaikilla ei ole tällaiseen mahdollisuutta. Mielestäni rikkautta on myös se, että on kokenut yksinäisyyden. Osaa tavallaan asettua muiden asemaan. Toisilla ihmisillä on aina joku, eivätkä he ymmärrä yhtään että joidenkin on vaikea löytää ystäviä. Ja sinä siis pärjäät yksinkin. Et tarvitse miestä hoitamaan asioita puolestasi. Nyt liity johonkin sovellukseen sekä etsi itsellesi mies vaikka väkisin. Sitten mietit miten niitä kavereitakin voisi hankkia lisää. Sinulla on monta kymmentä vuotta aikaa vielä löytää kavereita sekä hankkia myös jonkinlaista perhettä. Kavereiden löytäminen on sinulle siis haaste sekä tavoite seuraaville vuosille.

Lähettäjä: Ällä 
Päivämäärä:   6.4.26 01:24:37

Joo, itse en myöskään ymmärrä mikä siinä naimisiin menossa ja parisuhteissa on niin hienoa. :D onnea vaan edes kunnollisen miehen löytämiseen.