|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 5.4.26 19:53:34
Lähettäjä**
Päivämäärä5.4.26 17:26:42
"Kun lapselle luetaan paljon, ja kirjoja on aina saatavilla mutta ruutuja ei, niin lukemaan oppiminen tapahtuu kuin itsestään."
Meillä luetaan todella paljon, kirjoja esillä kasoittain ihan pikkuvauvojen kuvakirjoista aikuisten teoksiin, lapsi saanut lukemisen mallia pienestä pitäen ja on selaillut kirjoja sekä lehtiä aina. Ruutuja satunnaisen Pikku Kakkosen lisäksi lähinnä erilaisten lukemis- ja sanapelien verran, enemmän niitäkin pelattu muuten. Silti oppi lukemaan vasta ekaluokan puolivälissä.
Sama juttu. Eikä lukeminen älyttömästi ole kiinnostanut missään vaiheessa. Enemmän pakottamalla mennään. Sen sijaan kiipesi jo ihan pienenä näppärästi köyttä pitkin liikuntasalin puoleen väliin, ennen kuin tajusinkaan, mennyt jo aikuisen mittapuulla pitkiä pyörälenkkejä, lätkä ja fudis sujuu ja liikuntaa tulee koulun ohella heittämällä se 20-30 tuntia viikossa. Urheilu kiinnostaa, lukeminen ei. Eikä ole auttanut, että isä on antanut miehen mallia tässä vauvasta saakka. On luettu. Vaikka hänet telkeäisi neliön koppiin kirjapinon kanssa, hän keksisi niistä kirjoista pelivälineet ja pelaisi. Niin tylsää ei tulisi, että lukisi. Niin vaan ollaan erilaisia. Olin itsekin laiska lukemaan ja hitaasti opin lukemisen. Ala-asteella olin keskinkertainen kaikessa. Sitten aloin menestymään, kun ajattelin jokaisen kokeen voitettavana kilpailuna. Ei riittänyt kymppi, piti olla paras. Tuta-di:ksi olen valmistunut. Eli ei ihan huonosti mennyt, vaikkei ne kirjat koskaan oikein kiinnostaneet.
|