|
Lähettäjä: Caramel
Päivämäärä: 5.4.26 11:08:54
”Ehkä myös vaadit itseltäsi vähän liikaa. Voisitko vaan liikkua hengästymättä? Rauhalliset kävelylenkitkin on paljon, paljon parempi kuin ei liikuntaa ollenkaan. Voi auttaa selkään ja polveenkin.”
^Tämä! Itse lähdin ylikunnon jälkeen liikkeelle juuri noin. Mitä jos sinäkin kokeilet näin ihan rauhassa alkuun? Älä ajattele edes harrastavasi liikuntaa tai vaadi itseltäsi mitään, laita vaikka luurit päähän ja kuuntelet sun lempimusiikkia tai podcastia tms ja aseta tavoitteeksi vain vaikka päivittäin käydä ulkona kävelyllä yhden musiikkikappaleen ajan. Ja se riittää. Aika huomaamatta yleensä lenkistä tuleekin pidempi, mutta tiedät että se ei oikeasti haittaa, jos jonain päivänä se olisi vain se muutaman minuutin lenkki :)
Minulla itselläni on nykyään oma minimi kolmen biisin lenkki joka päivä sekä 30 lihaskuntoliikettä kotona. Muuta ei tarvitse jaksaa. Ja olen antanut itselleni luvan siihen, että lenkin saan kävellä tai juosta. Melkein ikinä se lenkki ei ole jäänyt kyllä siihen kolmeen biisiin, koska siellä lenkillä ollessa tuleekin niin hyvä mieli, että kiva jatkaa pidemmälle. Mutta minulle tuo mielenrauhaa se, että tiedän että minun ei ole mikään pakko lenkkeillä pidempään, se riittää. Itse käytän kevyitä nilkkapainoja, ne tuo pientä ekstraa liikkumiseen aivan huomaamatta. Ja sama lihaskuntoliikkeiden kanssa, vaikka 15 vatsarutistusta aamulla ja 15 kyykkyä illalla riittää minulle, jos sinä päivänä en enempää jaksa. Aina en jaksa, jos on ollut paljon kuormitusta. Ja toisena päivänä taas innostun tekemään enemmän ja tehokkaasti tai käyn salilla tai pilateksessa, mutta koska se tuntuu kivalta, ei siksi että minun olisi pakko. Tällä tavalla suhteeni liikuntaan on pysynyt rentona ja kivana.
Toinen itselleni äärimmäisen merkittävä ja tärkeä asia, jonka oppiminen on vienyt kauan, on ollut riittävä syöminen. Se vaikuttaa aivan suoraan siihen, miltä liikkuminen tuntuu. Jos syön liian vähän, niin liikkumishalut ja ennen kaikkea liikkumisen ilonvähenee ja ihan kevytkin liikunta alkaa tuntua tuskaiselta, tulee kiputiloja jne. Eli saathan sinä riittävästi ravintoa?
Ja nuo sinun terveyshaitat varmasti vaikuttaa isosti myös, ei kipeänä ja huonovointisena tosiaan tee yleensä mieli liikkua. Todella harmi, ettet ole saanut niihin apua :/ Ole sitkeä ja hae apua vaan uudelleen ja uudelleen, jos tuntuu ettet vaivojen kanssa pärjää tai niitä ei ole tutkittu kunnolla. Itse tarvitsen aika tujun kipulääkityksen nivelongelmien takia arjessa, mutta lääkittynä pärjään mainiosti. Ensin oli vastassa jokunen lääkäri, joka vähätteli nuoren naisen kipua, mutta kun oikea reumatologi osui kohdalle, niin johan alkoi löytyä vaivoille syy ja apua. Ja se muutti minua huimasti paremmaksi ihmisenä kaikin puolin, kun kivut saatiin hallintaan. Muista että olet avun arvoinen, vaikka joskus sitä pitää valitettavasti osata vaatia.
Ja ennenkaikkea ehkä kehottaisin miettimään, että mistä sinä itse ihan oikeasti tykkäät. Liikunnan tulisi olla lähtökohtaisesti kivaa. Onko joku harrastus, tekeminen tai asia, minkä voisit edes kuvitella olevan sinusta oikeasti hauskaa tai mitä haluaisit kokeilla? Liikkumisen ei ihan oikeasti tarvitse olla sitä klassista lenkkeilyä, salia tai crossfittiä, jos sellsinen puuhastelu ei vaan ole sun mieleen. Mietiskele mikä olisi kivaa! :)
|