|
Lähettäjä: Euro
Päivämäärä: 2.4.26 17:28:57
Kumpi ansaitsee lapsilisänsä: Perhe, joka käyttää ne ulkomaanmatkoihin ja isompaan asuntoon, vai perhe, joka asuu vaatimattomasti säästääkseen ne lapsen pesämunaksi? Tuloerot näillä perheillä on 0 euroa, mutta elämäntapaero on valtava. Miksi se, joka säästää, on usein keskusteluissa se 'rikas', jolta pitäisi leikata?
Kahden kerroksen väkeä saman tulorajan alla
Mäenpäät ja Virtaset asuivat samalla asuinalueella, kävivät samanlaisissa asiantuntijatöissä ja nostivat kuukauden lopussa lähes samanlaista palkkaa. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuivatkin.
Mäenpäät: "Elämä on tässä ja nyt"
Mäenpäiden pihassa kiilteli kaksi uudehkoa katumaasturia, sillä "eihän tästä arjesta muuten selviäisi". Heidän kotinsa oli neliöiltään alueen suurimpia, sisustettu uusimmilla trendeillä ja varustettu massiivisella viihde-elektroniikalla. Joka toinen vuosi suunnattiin Thaimaan lämpöön ja jokainen kesä huipentui viikon reissuun pohjoismaisiin huvipuistoihin, joissa rahaa ei säästetty hattaraan tai jononohituslippuihin.
Silti kuun lopussa Mäenpään Teemun ja Sari-Annan keittiönpöydän ääressä vallitsi kireä tunnelma. Laskupino oli korkea ja luottokorttivelka kummitteli taustalla.
"Se on niin väärin", Sari-Anna puuskahti selatessaan somea. "Kato nyt Virtasia. Ne sijoittavat lasten lapsilisätkin osakkeisiin. Meillä ei riitä rahat edes kunnon talvikenkiin ilman osamaksua."
Muutaman sadan metrin päässä Virtaset asuivat neliössä, joka oli kymmenen neliötä Mäenpäitä pienempi. Pihassa seisoi yksi, kymmenen vuotta vanha tila-auto. Virtasten kesälomat vietettiin usein kansallispuistoissa telttaillen tai isovanhempien mökillä talkootöitä tehden. He ostivat vaatteet käytettynä ja söivät harvoin ulkona.
Virtaset tiesivät, että heidän lapsilisänsä menivät suoraan rahastoihin. Se oli heidän tietoinen valintansa – tinkiminen nykyhetken luksuksesta, jotta lapsilla olisi pesämuna aikuisuuteen.
Alueen yhteisissä talkoissa keskustelu kääntyi talouteen. Mäenpään Teemu pyyhki hikeä ja aloitti saarnansa, jota oli hautonut mielessään jo pitkään.
"On se vaan kohtuutonta, miten epätasa-arvoista tämä yhteiskunta on", Teemu julisti katsoen merkitsevästi Virtasen suuntaan. "Meilläkin tekee tiukkaa selvitä ihan perusmenoista, ja sitten on niitä, joilla on varaa leikkiä sijoittajaa lapsilisillä. Mun mielestä ne tuet pitäisi ottaa kokonaan pois niiltä, joilla on varaa sijoittaa. Ei ole oikein, että toiset keräävät pääomaa valtion rahoilla, kun toisilla menee kaikki elämiseen."
Virtasen Lauri kuunteli hiljaa, vaikka mieli teki huomauttaa Mäenpäiden pihassa seisovasta 30 000 euron autosta ja viimeisimmästä Särkänniemen reissusta.
"Se on arvovalinta", Lauri totesi maltillisesti. "Me asumme pienemmin ja liikumme vanhalla autolla, jotta voimme turvata lasten tulevaisuutta."
Sari-Anna Mäenpää tuhahti vierestä. "Helppohan se on sanoa, kun on varaa elää tuollaista vaatimatonta 'lifestylea'. Meillä on oikeita kuluja! Lapset tarvitsee harrastuksia ja me tarvitaan tilaa hengittää. On suorastaan moraalitonta, että te saatte saman lapsilisän kuin me, vaikka teillä on ylimääräistä, kun kerran sijoituksiinkin riittää."
Mäenpäät palasivat kotiinsa ja tilasivat lohturuoaksi kotiinkuljetuksella sushia, samalla kun he murehtivat, miten ihmeessä sähkölasku saadaan maksettua. He näkivät Virtasten säästämisen merkkinä rikkaudesta, eivätkä seurauksena kulutusvalinnoista.
Heidän silmissään Virtaset olivat etuoikeutettuja, joilta joutaisi ottaa tuet pois. Samaan aikaan he itse asuivat, matkustivat ja kuluttivat moninkertaisesti enemmän, mutta kokivat itsensä silti järjestelmän uhreiksi, koska tilin saldo näytti nollaa joka kuun 25. päivä.
|