Lähettäjä: vastuu 
Päivämäärä:   31.3.26 13:21:05

Olen pienestä pitäen halunnut olla äiti. Ensin lemmikeille ja sittemmin ihan ihmislapsille. Ollaan saatu kaksi ihanaa lasta jotka ovat vielä päiväkoti-ikäisiä.

Kuitenkin viime aikoina alkanut ahdistamaan ja "kaduttamaan" tämä äitiys.. Muuten kaikki on ihan tosi kivasti mutta lasten terveystilanne stressaa ja pelottaa. Muutenkin pelottaa että saako nuo pidettyä hengissä aikuisiksi saakka ja ei se stressaaminen todellakaan siihenkään lopu. En siis jotenkaan kestä tätä hirveää vastuuta mitä lapsista on tullut..

Tiedän että minulla on vähän haasteita kestää tällaista painetta johon ei käytännössä voi edes itse vaikuttaa - johtunee lienee takavuosien traumoista.

Onko kenelläkään äidillä samaa, että lapsien terveys pelottaa ja tulevaisuuskin jännittää että mitä näistä tulee ja pysyvätkö ne esim edes hengissä? Tuntuu että kaikki mitä teen niin on vaan lapsille huonoksi ja esim somessa tulee vaan päivityksiä että teet niin tai näin niin pilaat lapsesi. (Väärä ruoka, et opeta tunnetaitoja, näillä oireilla lapsellasi on se ja tämä ja tuo ja etkai vain tee asioita näin..)

Aina vaan sanotaan että ei äitien huoli lopu ikinä mutta onko tämäkään nyt enää normaalia että tavan flunssakin saa pelkäämään erinäisiä tauteja.. Olen käynyt jonkin verran psykologilla mutta en ole juurikaan koennut hyötyväni siitä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   31.3.26 13:30:29

Itsellä jotenkin päinvastainen ajatusmaailma. Olen joutunut tosi nuoresta huolehtimaan muista ja heidän asioistaan, joten pelkkä ajatus lapsista masentaa. Näen ne vain yhtenä huolena ja velvollisuutena lisää. Ei yhtään innosta.

Jos tässä elämässä saisi huolehtia vain itsestään ja omista asioistaan, niin olisin tyytyväinen.

Lähettäjä: T.A. 
Päivämäärä:   31.3.26 14:29:28

Aina kun jossain näkyy vauva, niin olen erittäin iloinen siitä, että joku vielä uskoo sivilisaation jatkuvuuteen ympäristötuhojen, ilmastonmuutoksen ja sukupuuttoaallon keskellä. Tällaisella juuri lisääntyneellä henkilöllä täytyy olla parempi tieto tulevasta kuin minulla. Vai onko hän järjetön typerys, joka ei ole pysynyt kartalla maailman menosta. ;D

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   31.3.26 14:37:09

Ihan ekaksi kannattaa vähentää somen käyttöä, jos se lisää tuollaisia ajatuksia. Äiti tekee aina jonkun mielestä jotakin väärin. Sen takia kannattaa valita se omalle perheelle sopivin tapa ja jättää muut mutinat omaan arvoonsa.

Kaikkeen ei voi vaikuttaa. Se on ihan hyvä sisäistää lasten kanssa. Voit edesauttaa heidän hengissä pysymistä, mutta pumpuliin et voi kääriä ja silloinkin voi tippua drooni päähän. Että onhan se jollain lailla hyväksyttävä, että jotkut asiat on vain "herran hallussa".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.3.26 14:44:15

Minä meinasin aamulla aloittaa topicin aiheesta "Mitä kaikkea olet tehnyt äitinä väärin (vieraiden mielestä), mutta ajattelin että siinä kuitenkin vain haukutaan lisää.

Mutta kyllä, minuakin ahdistaa hirveästi lasten puolesta. Olen iloinen heistä ja elämä on hyvää, mutta tämä pelko ja ahdistus :(

Lähettäjä: ------ 
Päivämäärä:   31.3.26 15:13:29

Minulla ei ole lapsia, mutta jonkun muistan sanoneen, että äitiys on sitä kuin siirtäisi samalla osan sydämestään ulos itsestään. Että sitä on sitten loppuelämänsä huolissaan toisesta, kun osa itsestä on "itsen" ulkopuolella eikä sitä voi loputtomiin suojella eikä omistaa. Kuulunee normaaliin äitiyteen siis nuo tuntemukset.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.3.26 15:26:06

Minulla on ollut sama juttu. Kun lapset olivat pieniä niin olin tosi ns.stressivanhempi.
Hevosen osto ja omistajuus myös ahdisti alkuun ja oikeastaan enempi vähempi koko hevosenpidon ajan.
Hevoset on pantu pois ja kylläpä silloin helpotti.