Lähettäjä: Pulassa(ko)? 
Päivämäärä:   30.3.26 01:35:10

Minulla on 3v. uros, Australianpaimenkoira.
Kerron heti että minulla on rodusta 25v. kokemus, 7 eri koirasta, ei ole siis ensimmäinen. Enkä usko että rodulla on nyt mitään tekemistä asian kanssa, vaan kyseessä on yksilö (ja on hyvin erilainen kuin aiemmat).

Koira on tullut minulle 16vkoisena, eli on ollut pennusta asti. Hyvin kontaktihakuinen, todella nopea oppimaan, itsenäinen pentu.
Itse en harrasta "koirien koulutusta" , mutta toki opetan perusteet: luoksetulon, istu-maahan-seiso, paikalla, odota, sivu, seuraa, eteen, jätä. Ihan perusasioita, mitä tarvitaan arjessa. Ja nämä kaikki onnistuu kytkettynä tai irti.

Kunnes. Koira oli n. 7-9kk, kun siltä rupesi häviämään ensimmäisiä kertoja korvat. Asuimme siis maalla, ja koirat on minulla aina irti pihalla. Hieman ennen tätä ensimmäistä "kuuroutumista", pennun ollessa ehkä 6kk, hyvästelimme vanhan auspai-pappamme sateenkaarisilloille. Siihen saakkahan pentu oli seurannut paljon pappa-koiran touhuja, vaikka oli tehnyt myös itsenäisesti asioita vanhuksen maatessa sivummalla.
Tähän korvien katoamiseen liittyi se, että poistuttiin pihasta. Asuimme onneksi niin syrjässä, että välitöntä pelkoa esim auton alle jäämisestä ei ollut. Nämä retket saattoivat joskus kestää useamman tunnin, ei siis käyty vain nurkkia nuuskimassa.

Kotonamme käy myös asiakkaita lähes päivittäin, ja koirat ilmoittavat haukkumalla ihmisten tulosta. Olen aina antanut koirien tervehtiä vieraita, ja sitten ohjannut koirat pois joko tarhalle, sisälle tai liekaan.
Kunnes. Koira rupesi käyttäytymään tällaisessa pois-otto tilanteessa agressiivisesti, lähinnä minua kohtaan. Tämä ilmeni murisemalla, jännittymällä paikoilleen ja haraamalla vastaan. Toki, komensi koiraa lopettamaan sanallisesti, ja jos se ei toiminut niin nappasin koiran kainaloon ja poistin sen paikalta.
Pikkuhiljaa koiran käytös voimistui, ja vajaassa vuodessa olin siinä pisteessä, että koira tuli pistää pois ennen asiakkaiden tuloa.

Jouduin myös hommaamaan sisälle suuren kuljetushäkin, jonne koira täytyi laittaa, mikäli meille tuli vieraita. Valitettavasti pari kertaa kävi tilanne, että koira pääsi käymään kiinni ja puremaan. Nämä tilanteet tapahtuivat ulkona, ennenkuin kerkesin "väliin", vaikka portilla kyltti: älä poistu autosta koirien ollessa vapaana.
Ei mitään paimenmaista näykkimistä takaapäin, vaan ihan rehdisti edestäpäin kiinni käteen / reiteen.
Irtiollessaan, koira menee ihmistä kohti todella voimakkaasti haukkuen, ja yrittää ns. pysäyttää etenemisen, jos ei muu auta niin ottaa kiinni.
On todella pieni porukka ihmisiä, jotka koira hyväksyy, ja heitä koira rakastaa sitten ylitsepääsemättömästi.

Kunnes. Tilanteet muuttuu ja elämä muuttuu.
Muutimme koiran kanssa kaupunkiin puolivuotta sitten. Jännitti, kuinka se sopeutuu, ja kuinka meiltä onnistuu ylipäätään ulkoilut kytkettynä.
Aluksi kaikki meni hyvin. Koira katseli tuuletus parvekkeen ikkunasta katuelämää, ulkoillessa ei välittänyt vastaantulevista ihmisistä, tulivatpa ne jalkaisin, pyörällä, skuutilla, mopolla. Vastaantulevista koirista ei välittänyt mitään, kun ne ohitettiin riittävän kaukaa, esim vaihdettiin toiselle puolelle katua.

Kunnes. Koirasta on tullut räyhääjä. Minulla on tuuletus parvekkeen ikkuna peitettynä rullaverholla, koska jos koira näkee kadulla liikettä (ihmisiä tai toisia koiria) se haukkuu todella agressiivisesti, hyppii ovea /seinää vasten, säkä ja häntä pystyssä, kunnes kohde on mennyt ohi. Tämä sama tapahtuu nykyään myös autossa, ja on todella rasittavaa matkustaa kaupunkialueella koiran kanssa, kun tuntuu että se tulee kontista läpi, jos ohitamme jalankulkijan. Sama esim kaupan parkkipaikalla.
Toisien koirien ohittaminen on nykyään todella haastavaa, ja paras konsti onkin että menemme sivuun, käskytän koiran istumaan ja kehun sitä samalla silittäen kunnes tilanne ohi.

Nykyään ulkoillessa, varsinkin hämärissä, koira jännittyy kun se huomaa ihmisen lähestyvän. Ei kaikkien kohdalla, mutta ehkä 7/10 .
En tiedä vaikuttaako tähän kävelytyyli, vaatetus (huppu päässä/kasvoja ei näy), haju vai mikä.
Koira ryhdistäytyy, häntä nousee selän päälle, hengitys kiihtyy niin että sen kuulee (rupeaa "pärskimään" uloshengittäessä). Pitää paikkansa kun on käskyn seuraa vaikutuksessa, mutta hihna on varuiksi pidettävä lyhyenä.

Eräänä iltana kun naapurirapun piriveikot olivat ulkona, olimme tulossa koiran kanssa iltalenkiltä. Käskytin koiran seuraamaan, että pääsemme heistä ohi. Jengi toikkaroi siinä tuhannen tuubassa, kun yksi heistä horjahtaa meitä kohti. Koira reagoi välittömästi hyökkäämällä, ja vaikka minulla oli ote hihnasta niin pääsihän se käsivarren mitan päähän, ja kuulin, kuinka sen hampaat kalahti yhteen kun se yritti purra miestä. Emme jääneet selvittämään tilannetta, koska tyyppikään ei edes tajunnut mitä tapahtui.

Tämän jälkeen hommasin kuonopannan, jota käytämme ulkoillessa puolikurrapannan lisäksi. 32kg dynamiittiä on aika vaikea hallita, jos se päättää lähteä käsistä.
Olen huomannut, että näissä tilanteissa koiran kieltäminen, saatikka rankaiseminen, kiihdyttää sitä entisestään.
Onko tämä vahtiviettiä, resurssi aggressiivisuutta, vai onko koira suomeksi sanottuna sekopää?

Arki sen kanssa on juuri niin helppoa, minkä verran osaat ennakoida ja varautua ennakkoon.
Minä pärjään koiran kanssa kun ollaan kahden, mutta jos tähän lisätään kolmas osapuoli tai ulkoinen tekijä, en luota koiraan pätkääkään.