Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.3.26 14:04:33

Miten olette päässeet ilkeistä kommenteista erityisesti lähipiiristä? Sen verran olen kehittynyt ettei ulkopuolisten kommentit enää kiinnosta. Mutta isäni omaa esimerkiksi todella paljon narsistisia piirteitä, joten jos hän on eri mieltä jostain hän helposti etsii herkimpiä kohtia mihin iskeä henkisesti. Lapsuudesta olen onneksi monta niistä yksinkertaisesti vaan unohtanut, koska niitä on niin paljon ollut mutta nyt aikuisena kun näkee harvemmin niin ne jää pahemmin jotenkin myös paremmin mieleen. Se ei vahingoita itsetuntoa enää niin helposti mutta ne sanat jää pyörimään silti kuukausiksi päähän enemmän siltä kantilta miten epäreilulta se tuntuu että minua kutsutaan näin ja se vääryys piinaa. Kontaktejakaan ei voi oikeen katkaista, koska äitini on minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä ja hän valitettavasti haluaa elää tälläisen ihmisen kanssa yhdessä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.3.26 14:13:02

Kun niitä on kuullut riittävästi, ei ne enää tunnu. Sitä jotenkin hyväksyy, että toinen vaan on idiootti ja sitten vaan keskittyy omaan elämäänsä.

Lähettäjä: Wanha 
Päivämäärä:   29.3.26 14:55:05

Mikset vastaa isällesi samalla mitalla?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.3.26 15:03:31

Näiden kommenttien sanojat monesti oikein innostuvat jos niille sanoo takaisin. Sitä ne haluaa, päästä sanomaan lisää. Tietty jos osaat sanoa niin, ettei vastapuoli pysty enää vastaamaan sanomaasi niin se voi toimia.

Lähettäjä: Emäntä 
Päivämäärä:   29.3.26 15:13:03

Sanoppa se!
Eilen juuri taas kuulin äitini suusta arvostelua ja nälvimistä, sitähän se rakastaa mulle tehdä.

Olen sitä mieltä, että narsistinen on. Mitään virallista diagnoosia ei ole.

Kymmenet vuodet olen kärsinyt asiasta. Olen suht herkkä ja itsetunto romahtaa helposti.
Toivoa paremmasta ei ole, mä olen jo 59 vuotias. :)
Ja jos kyseessä ois vieras ihminen, en ois kymmeniin vuosiin ollu tekemisissä!
Mutta jotenkin sitä vaan vanhempieni kanssa haluan olla tekemisissä, vaikka se onkin ikävää äitin takia.