|
Lähettäjä: Aloittaja
Päivämäärä: 28.3.26 19:03:36
Teen keikkatöitä laskuttamalla, eli en ole varsinaisesti minkään työyhteisön vakiojäsen tai että minulla olisi esim. esimiestä jolle kertoa tästä.
Tämä kyseinen ukko on yhteistyökumppani, jota nykyään onneksi tapaan vain muutamia kertoja vuodessa. Mutta joka kerta kun tapaan hänet, tapahtuu jonkinasteista lääppimistä, joka meni eilen ihan liian pitkälle. En siis edes tunne tätä tyyppiä sen syvällisemmin, on ns. "työkaveri" jonka kanssa ei todellakaan olla missään tekemisissä muuten kuin työn merkeissä.
Muutama vuosi sitten, kun tapasin hänet töissä, olimme enemmän tekemisissä ja havaitsin, että kyseessä oli tosi mukava ja seurallinen kaveri, joka tykkäsi jutella ja halata. Ei siinä mitään, tunnen monia jotka tykkäävät sopivassa tilanteessa halata ja se oli ihan ok, siinä ei tapahtunut mitään outoa.
Mutta hitaasti se alkoi muuttua. Havaitsin, että hän haluaa halata minua aina silloin, kun olemme kahden. Jos joku muu oli paikalla, mies pysyi korrektin etäällä. Aluksi halauksissa ei siis edes ollut mitään erikoista, mutta jossain kohtaa huomasin, että hän oli alkanut puristella joka kerta minua tiukasti itseään vasten eikä meinannut millään päästää irti! Alkoi ahdistaa, yritin pitää etäisyyttä, mutta aina tavatessamme tämä vaan tulee ja ottaa otteeseen. Myös puhuessaan tulee ihan liian lähelle; proseduuri on se, että minä peruutan ja mies seuraa perässä.
Nyt eilen näin tuota miestä töissä taas ensimmäistä kertaa melkein vuoteen. En mennyt edes lähelle tai tehnyt elettäkään halatakseni, mutta taas se vain tuli, otti halausotteen ja puristi, mutta tällä kertaa se alkoi samalla suukotella minua kaulasta. Hyi @!#$.
Minulle kävi niin, niinkuin tuntuu käyvän aika yleisesti tällaisille kilteille, miellyttämisenhaluisille naisille tässä tilaneessa - minä lamaannuin täysin enkä osannut tehdä yhtään mitään muuta kuin rimpuilla irti otteesta. Ällötti. Yritin jotenkin hoitaa tilanteen loppuun kuin ei mitään, mikä oli tietysti virhe - tällä kertaa mies meni taas asteen entistä pidemmälle ja ensi kerralla yrittää taatusti taas jotain enemmän, kun pystyi tälläkin kertaa taas lähmimään lisää ilman seuraamuksia.
Tää on ihan älytöntä, en tajua miten tämä on mennyt näin pitkälle?! Tuo tyyppi jotenkin ujuttautui ensin hyviin väleihin ja "kaveriksi" ja oli tosi kiva ja mukava ja avulias - ja aloitti sitten HYVIN HITAASTI muutaman vuoden aikana tuon iholle tulemisen, jatkuvasti edeten. Nyt tuntuu etten voi enää estellä kun olen aina ennenkin antanut halata, jotenkin ihmeellisesti pelkään sitä konfliktia joka siitä tulee. Enkä voi oikein kenellekään tästä viedä asiaa eteenpäin kun ei olla sellaisessa työyhteisössä että olisi ketään, kelle asiasta avautua.
Oikeasti, ei kukaan täysjärkinen ole vain hiljaa ja anna tuollaisen ällötyksen lääppiä ja puristella - ja niin vain on käynyt. Ja minä olen jo nelikymppinen nainen, pitäisi jo osata hoitaa tämä mutta olen ihan lukossa. Päätin kuitenkin, lupasin itselleni että kertaakaan se ukko ei enää minuun koske, nyt loppui "halailut". Ei tämä voi näin mennä, että kuka vain voi tulla minua kaulasta imemään keskellä päivää niin halutessaan. Minua on muutenkin ahdisteltu koko elämäni ajan melkein joka paikassa, olen ilmeisesti sellainen helppo uhri kun olen niin kiltti; nämä liimanäpit löytävät minut kuin magneetin, minne ikinä menenkin.
En takuuvarmasti ole ainoa, jolle näin on käynyt, miten te muut olette tilanteen saaneet tehokkaasti poikki? Vahvat, itsevarmat ja oman arvonsa tuntevat naiset varmaan eivät edes joudu tällaisiin tilanteisiin, mutta minä kamppailen edelleen itseni arvostamisen kanssa, olen patologinen miellyttäjä ja minulla on traumataustaa - enkä ole kovin hyvä sosiaalisissa tilanteissa. Menen hätätilaneessa aina ensimmäiseksi ihan kipsiin, enkä osaa reagoida. Jälkikäteen se on myöhäistä.
Tiedän sanomattakin, että olen avuton ja idiootti ja varmaan jonkun mielestä ansaitsen tämän, mutta olisiko jollakin antaa jotakin hyvää keinoa hoitaa tilanne kun se seuraavan kerran tulee eteen?
Jotain tarvitsee nyt tehdä, mutta mietin että miten tässä tilanteessa on fiksuinta menetellä, kun kuitenkin periaatteessa on pakko olla edelleen jonkinasteisesti tekemisissä työn vuoksi, mikä tietysti hankaloittaa vielä asiaa entisestään.
|