|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 28.3.26 11:06:44
Ihmiset usein mieltävät koirasosiaalisuus=osataan leikkiä ja riehua kaverin kanssa ilman että toisesta tulee ruumis.
Kehottaisin tutustumaan koiran elekieleen näin ensi alkuun. Itselle koirasosiaalinen koira tarkoittaa koiraa, joka viestii taitavasti erilaisten koirien kanssa, ja lukee myös itse taitavasti toisen koiran viestejä ja kunnioittaa niitä. Esim jos toine koira viestii päätä kääntämällä tai huulia lipaisemalla "rauha maassa, olen kiltti, älä tule iholle", toinen koira kunnioittaa näitä viestejä ja jättää toisen rauhaan eikä puske iholle leikkimään.
Pentua on toki helppo sosiaalistaa toisten samanikäisten pentujen kanssa. Mennään vaikka yhdessä metsäkävelylle, joka sisältää pentujen painia, mutta myös liikkumista ja ympäristöön tutustumista -> osataan olla yhdessä ja tehdä muutakin kuin riehua. Hienointa tietysti olisi, jos pennut osaisivat keskenään rauhoittuakin.
Vanhat, sosiaalisesti taitavat nartut ovat usein parhaita pentujen kanssa. Opettavat rajat tiukasti, mutta reilusti. Kertovat, mikä käytös ei käy. Eli jos sinulta löytyy pentu, ja lähipiirsitäsi fiksu vanhempi narttu, treffaisin tälläisellä porukalla, vaikka just kävelyn merkeissä.
Hihnassa tutustumista ehdottomasti välttäisin, ellei kyseessä ole yhteislenkki hihnassa. Mutta nenittely hihna kireällä kuumentaa usein tunteita tahattomasti. Eli parasta olisi jos koirat pääsevät liikkumaan vapaana vaikka metsässä tai yksityisessä koirapuistossa. Ei kannata myöskään tutustua vieraisiin koiriin. Tuttujen omiestajien kanssa kannattaa sopia etukäteen vähän pelisääntöjä. Kannattaa keskittyä tapaamisten laatuun, ei määrään.
Esim labbikset mielletään usein sosiaalisiksi koiriksi, mutta valitettavasti labukat on jalostettu aikojen saatossa ylisosiaalisiksi tunkeilijoiksi, joilla ei ole mitään tajua tälläisestä hienovaraisesta viestinnästä.
|