Lähettäjä: ap 
Päivämäärä:   27.3.26 19:23:46

Otsikko ei ihan osu, mutten parempaa nyt keksi.

Monta vuotta olen vain koittanut selviytyä, päivä ja asia kerrallaan. Olen väsynyt siihen. Ja someen kun eksyy niin tulee onnellisuus postauksia kuinka elämä on niin ihanaa, eikä tämä ainakaan kevennä omaa oloa. Koittanut muuttaa omaa ajattelua ja nauttia niistä pienistä asioista mitä päivästä löytyy. Esimerkiksi se aamukahvi ja somea olenkin vähentänyt. Väsymys iskee silti, kun ajattelen miten kaukana olen siitä missä haluaisin tällä hetkellä olla, on oikeasti mahdotonta edes yrittää niitä asioita tällä hetkellä. Lisäksi olen vain vuosia selviytynyt jotta pääsisin sen yhden askeleen eteenpäin.

Milloin selviytyminen loppuu ja saa oikeasti elää? Vai pitääkö nyt vain ajatella elämisen olevan selviytymistä? En jotenkin itse voi hyväksyä sitä. Milloin sinä koit selviytymisen vaihtumisen elämiseksi?

Lähettäjä: Bree Vandekamp 
Päivämäärä:   27.3.26 19:36:03

Mulla sama homma. Elämä yhtä saakelin selviytymistä päivästä toiseen.
Ei vaan enää jaksaisi.
Itselläni on endometrioosi eikä tähän ole parannusta, joten en usko tilanteeni muuttuvan.
Somea selaan, mutta en usko niihin onnellisuus postauksiin. Eiköhän sinne someen vaan luoda sellainen kiiltokuvaelämä ja todellisuus onkin sitten vähemmän kiiltokuvaa. Tämä on vain oma mielipiteeni siis.
Mitä aloittaja sitten haluaisit saavuttaa? Tsemppiä kovasti.

Lähettäjä: sdk 
Päivämäärä:   27.3.26 19:36:15

Kirjoitit hämmästyttävän hyvin ja aivan samat ajatukset!!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.3.26 19:40:34

Suuri osa ihmisistä vain selviytyy päivästä toiseen.

Lähettäjä: Glenda 
Päivämäärä:   27.3.26 19:52:08

”Ja someen kun eksyy niin tulee onnellisuus postauksia kuinka elämä on niin ihanaa, eikä tämä ainakaan kevennä omaa oloa. ”

Täälläkin yksi päivästä toiseen ja vuodesta toiseen selviytyjä, erityisesti kivut ja etenevä sairaus meinaa viedä selviytymisestäkin valon pois. Mutta hassua miten eri tavalla itse koen nuo tuollaiset somepostaukset. Minulle toisten onnelliset ja iloiset postaukset tekee hyvää mieltä, nähdä, että joku toinen ihminen oikeasti vaikuttaa pystyvän elämään onnellisesti, täysillä ja nauttimaan (vaikka olisikin kiiltokuvaa, niin edes sen kiiltokuvan verran). Ilahdun onnellisten ja elävien ihmisten puolesta.Paljon kamalampaa minusta olisi nähdä, että ympärillä ja somessa muutkin jatkuvasti vain kamppailisivat, toisten ihmisten kärsimyksestä tulisi vain pahempi mieli. Itse kovasti toivon, että vielä joskus tulisi se hetki että minäkin heräisin vielä hetkeksi ainakin eloon vain nykyisen elossa olemisen ja hetkestä toiseen selviytymisen sijaan. Tai sitten mielummin lähtisin ajoissa pois täältä, tämä pelkkä selviytyminen on sen verran pahasti uuvuttavaa eikä elämisen arvoista. Halit teille muille selviytyjille.

Lähettäjä: jurrissa 
Päivämäärä:   27.3.26 19:53:31

Ensiksi täytyy varmaan miettiä, mikä on se asia, mikä sitä elämistä jarruuttaa? Ja sen jälkeen pyrkiä tekemään sille asialle jotakin. Itsellä vakava työuupumus taustalla, vaihdoin työpaikkaa. Vuosienkin jälkeen elämässä on paljonkin päiviä, jotka ovat sitä pelkkää selvitymistä, mutta parempaa kohti.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   27.3.26 19:56:16

Itse aikalailla elän elämää, joskus ennen oli toisin. Valitettavasti iso syymiksi nykyään voi elää on hyväbtaloudellinen tilanne joka mahdollistaa muunkin kuin pelkän selviytymisen. Johonkin 27v saakka oli isoja taloudellisia huolia eikä uskaltanut tai pystynyt tekemään mitään ja hyvän elämän mittari oli se, pystyikö maksamaan seuraavan kuukauden vuokran.

Lähettäjä: ap 
Päivämäärä:   27.3.26 19:58:40

Olen yrittänyt nostaa omaa elintasoani, jotta voisin toteuttaa haluamiani asioita. Valitettavasti erinäiset asiat estävät minua tekemästä mitään, enkä halua niitä täällä tarkemmin avata.

Tiedostan, että somessa on paljonkin sitä kiiltokuvaa. Aikanaan sain siitä iloa kun toiset pääsevät elämään elämäänsä ja ovat onnellisia. Saan välillä vieläkin, mutta vähemmän. Sitä jotenkin toivoisi, että itsekin pääsisi, eikä vain ikuisesti selviytyisi. Ja katsoisi vierestä.

Jaksamista ja haleja kaikille selviytyjille!