Lähettäjä: Irmeli 
Päivämäärä:   26.3.26 17:33:25

Hohhoijaa, kevät on selvästi täällä.

Olen mennyt tässä viime aikoina ihastumaan erääseen mieshenkilöön. Jotkut ihmiset kuulemma pitävät ihastuneisuuden tunteesta, mutta minä inhoan tätä! Olen aina inhonnut. En todellakaan olisi tätä koettelemusta kevääseeni kaivannut. Sitä paitsi tällä ihastuksellani on jo nainen. Lapsiakin heillä on. Lasten lukumäärää en varmuudella tiedä. En myöskään tiedä, ovatko ihastukseni ja tuo hänen emäntänsä naimisissa vaiko vain avoliitossa, vaikka ei kai sillä ole niin väliäkään.

Olen tavannut tämän miehen muutaman kerran ja ollut hänen kanssaan myös puhelimitse yhteydessä, niin puheluin kuin kirjoitetuin viesteinkin. Tällä yhteydenpidolla ei ole ollut mitään sen henkilökohtaisempaa tarkoitusta, mutta olemme jonkin verran puhuneet myös henkilökohtaisemmistakin asioista. Nyt en tiedä, milloin tätä ihmistä seuraavan kerran näen. Ehkä en enää koskaan. Tämä riippuu vähän siitä, otanko häneen vielä joskus erinäisten asioiden tiimoilta yhteyttä vai en... Ehkä kannattaisi olla ottamatta?

Tämä on vain niin pirun piinaava olotila, että haluaisin tehdä tälle jotakin! Haluaisin tunnustaa ihastukseni tälle kyseiselle henkilölle. Haluaisin kokeilla, helpottaisiko se tätä oloani. Mitään sen kummempaa vastakaikua en tietenkään usko enkä odota saavani, vaikka mistä sitä tietää... Noh, siitähän ne ongelmat sitten vasta alkaisivatkin. Ja jos ja kun en vastakaikua saisi, niin pystyisin kyllä elämään sen asian kanssa. Pystyisin olemaan ja asioimaan tämän ihmisen kanssa aivan samalla tavalla kuin tähänkin asti. Se ei olisi minulle mikään ongelma - ja tämä on fakta. Uskon myös tämän toisen osapuolen olevan sen verran fiksu ja aikuinen ihminen, että ei asia hänellekään mikään ongelma olisi. Korkeintaan häntä varmaan naurattaisi tämmöinen ihastunut pöljäke. Kenties hän kertoisi asiasta emännälleenkin ja sitten he nauraisivat minulle yhdessä. En oikeastaan tiedä juuri yhtään, millainen ihminen tuo hänen naisensa on. Yhden kerran olen häntä sattumalta lyhyesti nähnyt ja joitain horinoita olen hänestä eräältä henkilöltä kuullut.

Jos joku olisi tullut minulle tunnustamaan ihastuksensa silloin, kun olin vielä oman mieheni kanssa yhdessä (kuolema erotti meidät viime vuonna), en varmaankaan olisi pannut tunnustusta mitenkään pahakseni tai häiriintynyt siitä - olettaen, että tuo ihastunut henkilö olisi myös tunnustuksensa jälkeen malttanut käyttäytyä asiallisesti niin minua kuin miestänikin kohtaan. Kyllähän maailmaan tunteita mahtuu, eikä niille aina oikein voi mitään. Rehellisyyttäkin lähtökohtaisesti ehdottomasti kannatan. Mutta jollei saa tunteilleen vastakaikua, täytyy se osata ottaa asiallisesti.

Valehtelemiseen ja oman seurustelukumppanin/puolison pettämiseen suhtaudun lähtökohtaisesti hyvin tuomitsevasti.

Olisiko aivan järjetöntä tunnustaa ihastuneisuutensa tässä tilanteessa? Voisiko tunnustaminen tuoda helpotusta tähän tunteiden piinaan ja ehkä jopa nopeuttaa tämän inhottavan ihastuneisuuden tunteen loppuun palamista ja katoamista? Tai entä jos menetänkin Elämäni Miehen numero kaksi, jos en uskalla avata sanaista arkkuani ja kertoa tunteistani? Vai pitäisikö vain pitää turpansa kiinni?

Auttakaa!

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   26.3.26 17:36:20

Pidä turpasi kiinni.

Lähettäjä: Irmeli 
Päivämäärä:   26.3.26 17:45:46

"Pidä turpasi kiinni."

Tämä on varmasti erittäin varteenotettava vaihtoehto. Kiitos.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.26 17:56:25

"Pidä turpasi kiinni."

Tämä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.26 18:03:56

Komppaan aiempia.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   26.3.26 18:08:53

Miksi ihmeessä kertoisit? Ihan naurettava ideakin. Unohda koko mies.

Lähettäjä: Njähnjäh 
Päivämäärä:   26.3.26 18:10:22

Irmeli: mulla sama tilanne. En todellakaan sano mitään. Ihastuksen kohde naimisissa ja pieniä lapsia. En tunnusta tai tee mitään. Yritän ajatella että se tyyppi naureskelee mulle "selän takana". Tai jotain muuta ikävää :D
Ongelma on että olen säännöllisesti tuon miehen kanssa tekemisissä ja on tosi mukava! Näin sen vanhan muijannkin kevät sekottaa välillä.

Lähettäjä: Ruska 
Päivämäärä:   26.3.26 18:13:48

Ei pahalla, vaan kaikella hyvällä: sama kuin edelliset.

Lähettäjä: --3 
Päivämäärä:   26.3.26 18:16:23

Älä tunnusta ihastumista. Jos olet miehen vasta muutaman kerran tavannut/ jutellut, et edes tunne miestä niin hyvin, että tietäisit, oletko oikeasti ihastunut tähän ihmiseen vai jonkinlaiseen haavekuvaan hänestä. Tarkoitan sitä, että jokainenhan aina luo toisesta ihmisestä jonkinlaisen ennakkokäsityksen ekojen tapaamisten perusteella. Ihan tahtomattaan. Sitä muodostaa jonkin ajatuksen siitä, millainen tämä ihminen on. mutta se käsitys voi olla täysin pielessäkin, koska ei tunne tätä ihmistä vielä kunnolla.

Ihastuneena sitä vielä helposti paisuttelee tätä omaa haavekuvaansa. Sitä alkaa rakentamaan päässään ajatusta siitä, millainen se _ihastus_ on. Eikä se välttämättä enää vastaa sitä, millainen tämä mies oikeasti on.

Joten en yhtään kellekään tunnustaisi ihastumisia muutaman tapaamisen jälkeen.

Sehän ei vielä ketään satuta, jos sen sijaan pidät jotain yhteyttä. Et kerro missä yhteydessä olette tavanneet, mutta jos eesim. töiden tai harrastusten kautta, niin jatkaa sitä. Siinä sitten on hyvä vähän katsella, onko mies yhtään samoilla ajatuksilla. Eli tuleeko mitään flirttiä: katsoo silmiin, hymyilee "sillä tavalla", hakeutuu seuraasi oma aloitteisesti jne... Ja itse tietysti voit tällaista pientä kokeilla. Ja sitten muutaman kerran jälkeen voi kokeilla kutsua miehen vaikka kahville ns vapaa-ajan merkeissä. Todennäköisesti jos mies ei ole yhtään kiinnostunut, hän ei halua olla kanssasi tekemisissä ylimääräistä. Jos hän haluaa jatkaa yhteydenpitoa, voit sitten katsella miten tilanne etenee.
Tämähän ei ketään satuta, koska mitään pettämistä ei tapahdu ja sitä voi ihan kaveripohjalta vähän tunnustella asiaa. Samalla oppii tuntemaan miestä ja voi miettiä, onko ihastus kestävää.

Lähettäjä: Irmeli 
Päivämäärä:   26.3.26 18:26:12

Njähnjäh: Ihanaa, että jollakulla on samanlainen tilanne päällä! Vaikkei tämä tilanne itsessään mikään ihana olekaan, ainakaan minun mielestäni. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.26 18:31:18

Jos on mies ja tunnustaa naiselle, saa todennäköisesti rukkaset. Miehet on innokkaampia ihastumaan ja hullaantumaan sekä miehet ottaa naisen perusystävällisyyden ja peruskohteliaisuuden romanttisena eivätkä tajua sosiaalisia sääntöjä. Joten miehen ei kannata tunnustella yhtään mitään. Rukkaset todennäköisesti tulee.

Naisena taas saa yleensä melkein aina tunnustukselleen vihreää valoa. Miehet erittäin mielellään ottaa irtoseksit pois kuljeksimasta eivätkä miehet erityisesti mieti perhettään silloin kun olisi sutinaa muualta tiedossa. Mutta miehet ei myöskään halua luopua saavutetuista eduista eli pitävät kyllä sen oman naisen ja perheen vaikka sivussa on joku hoito.

Eli saat 99% varmasti mieheltä romantiikkaa ja seksiä.
Et varmasti saa hänestä elämänkumppania.
Lopuksi kun olet sen prosessin eli salasuhteen läpikäynyt ja olet edelleen yksin, toivot että olisi jäänyt homma tekemättä.

Et taida olla enää mikään parikymppinen, kokematon tyttö joten mietiskele mitä tuohon kirjoitin. Ne on viisaita sanoja vaikka itse sanonkin.

Lähettäjä: Irmeli 
Päivämäärä:   26.3.26 19:33:06

Kiitos teille kaikille tähänastisista vastauksistanne. :)

Tuohon, ettei muutaman hassun tapaamisen perusteella voi vielä sanoa, onko todella ihastunut siihen todelliseen ihmiseen vaiko vain johonkin hänestä luomaansa haavekuvaan... Eikö se ole vähän niin, että nimenomaan siihen haavekuvaan ihastutaan ja sitten siihen todelliseen ihmiseen rakastutaan? Tämmöisen "määritelmän" muistelen joskus lukeneeni jostakin.

Mitäköhän nyt tuohon sanoisin, että missä yhteydessä olemme tämän ihastukseni kanssa tavanneet, jotten kertoisi liian tunnistettavasti - no, ehkä tähän ei tarvitse sanoa sen tarkemmin mitään. Mutta saattaa olla, että minulla tulee vastaisuudessakin olemaan ihan oikeaakin asiaa tälle miehelle. Ehkä vielä tässä keväänkin mittaan. Ei minun aivan välttämättä tarvitsisi näitä mahdollisia asioita hoitaa juuri tämän henkilön kanssa, mutta tässä on siis kyllä olemassa hyvinkin luonnollinen mahdollisuus jatkaa tätä kanssakäymistämme ilman, että siinä olisi mitään epäilyttävää. :D Oikeastaan hän itse varmasti olettaakin, että otan häneen vielä yhteyttä jossakin vaiheessa. Ehkä hän jopa ihmettelisi, jollen ottaisi. Silloin hän saattaisi ajatella, etten ole ollut häneen tyytyväinen tjms.

Flirttailla en itse osaa, ainakin luulen niin, mutta tämä ihastukseni on kyllä välillä toiminut minun suuntaani sellaisilla tavoilla, että olen ollut hieman hämmennyksissäni siitä, mitä hän oikeastaan haluaa tarkoittaa. Ne ovat olleet ihan pieniä juttuja vain, mutta olen niitä kuitenkin ehkä vähän ihmetellyt. Oikeastaan saattaa vähän olla, että nämä pienet asiat ovat juurikin saaneet tämän ihastumiseni ihan kunnolla syttymään. :D On hän sitten tarkoittanut niillä jotain tai ei. Nyttemmin on tietysti mielikuvitukseni lähtenyt ihan kunnolla laukalle... Voihan se olla, että olen vain päässyt todistamaan tämän kyseisen henkilön aivan normaalia kanssakäymistä ihan kaikkien ihmisten kanssa, en tiedä? Se on varmasti hyvinkin mahdollista.

Tuosta kahville pyytämisestä - juu, en ala varattua miestä minnekään kahville pyytelemään. :D Tai sitten pitäisi olla jo tosi erikoinen tilanne kyseessä!

Ja juu, miksikään salarakkaaksi ryhtyminen ei kyllä oikein kiinnostaisi. Varsinkaan, kun ajattelen tämän miehen avio-/avovaimoa, kumpi hän nyt sitten onkaan. Puolison pettäminen on väärin, paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos se puoliso on samanlainen pettäjä... En tiedä, miten pystyisin enää tulemaan toimeen omantuntoni kanssa, jos kenenkään salarakkaaksi rupeaisin. :/

Parikymppinen en enää tosiaan ole, mutta suhteellisen kokematon kyllä olen miesasioissa. :D

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   26.3.26 19:36:42

Luin siihen sakka kun sanoit, että mies on varattu. Tietenkin pidät siis turpasi kiinni. Ja ihastus unohtuu kyllä aikanaan kun et ruoki tunnetta.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   26.3.26 19:42:29

Tarinatädin jutut alkavat toistamaan itseään.