Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   25.3.26 19:50:56

Äitini sairastaa kroonista syöpää, joka tällä hetkellä pysyy kurissa lääkityksellä, mutta toki jossain vaiheessa varmaan nostaa päätään. Minulla ja äidilläni on aina ollut vaikea suhde. Äitini on aina pitänyt sisarustani ykköslapsenaan ja projisoi voimakkaasti minuun omia haastavia piirteitään ja vaikeita tunteitaan. En ole ikinä saanut häneltä mitään emotionaalista tukea, vain piikittelyä ja arvostelua ja mitätöintiä. Äiti on myös minulle ilmeisesti kateellinen mm. koulutuksesta, onnistuneesta parisuhteesta ja yleisestä uskalluksesta elää omannäköistä elämää. Nyt itsellänikin on kuormittava elämäntilanne ja on toki liikaa toivottu, että äidiltäni mitään tukea tai myötätuntoa saisin, mutta hän toisaalta tuntuu tarvitsevan sitä minulta. On hirvittävän raskasta kantaa taakkaa kahden ihmisen edestä ja tunteeni heittelevät pahoin, sillä yhä edelleen äitini väheksyy ja piikittelee minua. Mitä ajatuksia tämä herättää? Minkä verran minun pitää jaksaa tukea ja pitää yhteyttä inhimillisyyden nimissä?

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   25.3.26 19:56:09

Ei yhtään. Mullkku ihminen on yhtä mullkku sairastuessaan eikä kuolemakaan kultaa. Puhu suoraan ja selitä mikä mättää ja jätä selvästi pallo hänelle eli hänen on muututtava ja pyydettävä anteeksi käytöstään. Älä kuitenkaan odota mitään äläkä hae hyväksyntää ja tarjoa toista poskea.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   25.3.26 19:57:52

No miksi nämä "rakkaampi sisarus" eivät voi tehdä sitä äidin tukemista ?

Minä en aikuisena ihmisenä kuuntelisi mitään väheksymistä ja piikittelyä, joskus se ei lopu kuin viilentämällä välit. En kyllä myös edes kertoisi haastavasta omasta tilanteestani, mutta todellakin keskittyisin siihen.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   25.3.26 20:08:55

Rakkaampi sisarus ei äitiä voi tukea, sillä hän on itse yhä aikuisena tuettavan roolissa. Äiti yhä suojelee häntä ja huolehtii ja antaa sisarukseni haukut ja raivokohtaukset anteeksi. Yhteydenpitoa olenkin vähentänyt, mutta sitä yhä on ja kerron myös hyvin vähän enää asioistani. Nyt sen erehdyksen tein ja seurauksena oli väheksyntä ja mitätöinti. Kaikkialla aina kehotetaan olemaan vakavasti sairaan tukena. Missään ei kuitenkaan kerrota kuinka hemmetin vaikeaa se on, kun se läheinen kohtelee toivomaansa tukihenkilöä kuin lehmän läjää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.26 20:10:47

Jos kohtelee sinua noin, niin ei ole sinun tukesi arvoinen. Oli vakavasti sairas tai ei.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   25.3.26 20:11:19

Lisään vielä että äitini on kova syyllistämään ja marttyroimaan. Jos hänelle koettaa puhua suoraan, niin hän uhriutuu välittömästi.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   25.3.26 20:11:47

No tuohon pitää vaan aloittajan löytää oma ratkaisu.
Piikittelevälle voi tietty sanoa suoraan että kiitos nyt riittää. Huonoa käytöstä ei tarvi sietää. Voi kysyä miksi hän käyttäytyy noin ja että et jaksa tuollasta. Omalle käytökselleen voi tulla sokeaksi eikä huomaa kuinka ilkeä oikeasti on .
Ikävä tilanne että äiti suosii toista sisarta enemmän. Julmaa.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   25.3.26 20:14:05

Anna uhriutua. Sitä en ymmärrä miksi edes yrität, teet vain hallaa itsellesi. Äidilläsi on ollut varmasti tilaisuus muuttua mutta ei ole.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   25.3.26 20:14:59

No mietimiltä tuntuu kunäidistäsi henki lähtee? Kannattaisiko kuitenkin hetki sinnitellä? Olet fiksu ja pärjäävä, anna äidillesi se tuki minkä jaksat ja minkä jälkeen ja äitisi poismenon jälkeen voit edelleen katsoa itseäsi peilistä ja todeta että teit parhaasi. Tsemppiä!