Lähettäjä: soturi 
Päivämäärä:   25.3.26 10:25:17

Myötäelän täysillä kaikkien syövän kokeneiden kanssa.

Mutta ihmettelen tätä nykyistä propagandaa, että syöpää vastaan ei taistella, sitä ei voiteta. Kauhu ja tuska jotenkin vain jotenkin sinnitellään ja lääketiede hoitaa.

Minä ainakin taistelin ja voitin! Täydellisestä sokista nousin kestämään ja myös taistelemaan hoidot läpi. Kivuista, uupumuksesta, lamaannuksesta ja masennuksesta nousin fyysisesti ja henkisesti terveeksi. Rintani on arpinen, mutta kannan sitä yhä ylpeydellä. Ne ovat taisteluarpia ja jos joku tuijottaa, paheksuu tai on utelias niin siitä vain. Olen taistelun käynyt soturi ja sankari.

Samoin on jokainen syövän kauhut voittanut tai sitä vastaan kuolemaan asti taistellut.

Lääketiede ja sen ammattilaiset ovat tietenkin elintärkeä ase tässä taistelussa. Samoin läheisten tuki.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   25.3.26 10:32:57

Olet aivan oikeassa. Sallittakoon itsensä uhreiksi ja henkisiksi ajelehtijoiksi näkeville tuntemuksensa, mutta sinullakin on oikeus omiisi. Onneksi olkoon!

Ja taistelija voi olla vieläpä sekin, joka häviää. Joskus niin käy, mutta se ei vähennä taistelijan arvoa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.3.26 10:33:22

Ystävällä on syöpä ja tällä viikolla aloitetaan sädehoidot. On omat ongelmat pieniä siihen verrattuna...

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   25.3.26 10:59:19

Itsekin ihmettelen näitä juttuja. Hieno juttu että aloittaja selätti syövän. Itse olen myötäelänyt mieheni syöpäsairauden. Ei ollut onneksi aggressiivista lajia mutta syöpädiagnoosi pysäyttää . Oma äiti kuoli nopeasti syöpään ja itsekin mielessäni mietin että onko lapsillamme jotka opiskelevat niin perintöverojen maksu se millä aikuiselämä aloitetaan. Puolisoa piti tietty tukea ja jättää omat pahat pelot omaksi tiedoksi . Alun epätietoisuus oli pahinta- kuvantamisia ja pelko että jostain pahasta paikasta esim aivoista löytyykin jotain... Sitten kun diagnoosi selveni ja hoitosysteemi lähti etenemään niin sitten vaan mentiin päivä kerralla eteenpäin .
HUS hoiti hienosti syöpähoidot. Kiitos heille.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   25.3.26 11:44:58

Elossa ohjelma alkaa taas pyöriä ylellä. Eilisessä insertissä luurangonlaihaa kaljua pikkutyttöä tritetään pelastaa, leikkausta suunniteltiin. Oli järkyttävää ja sydäntäsärkevää katsella nyyhkyttävää ja silmiäan pyyhkivää pientä tyttöstä. Tsemppiä kaikille syövän kohdanneille, se jos mikä on taistelua vaikkei aina selviä voittajana. Lääketiede pystyy nykyään moneen mutta aina jotkut ovat häviäjiä. Aloittajalle onnittelut ja jatkotsempit! Ja tuolle pienelle tytölle ja perheelleen toivon hartaasti paranemista ja hyvää tulevaisuutta <3

Lähettäjä: Spring 
Päivämäärä:   25.3.26 12:02:45

Olen sairastanut syövän, ekan kierroksen lapsena ja toisen nuoren aikuisena. Varsinkin aikuisena itse henkilökohtaisesti koin todella uuvuttavaksi sen, että joka puolelta käskettiin vaan koko ajan taistelemaan ja olemaan vahva, kuinka pitää aina vaan olla soturi. Sitä minulta odotettiin. Itse olisin toivonut, että jollekin olisi voinut näyttää myös sen väsymyksen, kivun, heikkouden ja pelon, mitä sairaus minuun teki juuri sellaisena, ilman taistelijan sokerikuorrutusta. Että jonkun edessä olisin saanut pudottaa sen hymyilevän vahvan taistelija naamion pois ja olla myös oma itseni hauraana ja heikkona, vaikka itkeä ja levätä vaan, antaa välillä vaan sen lääketieteen hoitaa. Voi olla, että olen erityisen heikko yksilö, mutta minä en olisi halunnut ja jaksanut koko ajan vaan taistella. Nyt olen remissiossa ja ihan onnellinen 35 vuotias ihminen, mutta itse en koe että tämä ”voitto” oli omaa ansiotani, minä vain esitin vahvaa vaikka olin oikeasti todella rikki henkisesti ja ihan valmis luovuttamaan, en minä aidosti jaksanut taistella. Tavallaan se aiheuttaa minussa tietyllä tavalla huonommuuden tunnetta, kun vertaan itseäni muihin selvinneisiin, niihin oikeisiin taistelijoihin kuten aloittaja. En koe olevani ns oikea selviytyjä. Typerää varmasti, mutta kaikkea sitä mielessä aina pyörii. Mutta noh, olen elossa ja terve, siitä huolimatta, siitä pitää olla todella kiitollinen.