|
Lähettäjä: Jaakko
Päivämäärä: 24.3.26 05:53:06
Onko nalkutus merkki yksinkertaisuudesta vai puhtaasta itsekkyydestä?
Olen tässä viime aikoina pohtinut, onko naisilla jokin perustavanlaatuinen oikosulku logiikassa, vai mistä se jatkuva nalkutus kumpuaa? Katselee tätä touhua vuodesta toiseen ja miettin: Oletteko te vähän yksinkertaisia, vai onko tämä vain puhdasta itsekkyyttä naamioituna "huolehtimiseksi"?
Meillä on yhteinen koti, mutta säännöt tuntuvat olevan kuin suoraan diktaattorin käsikirjasta. Miksi asioiden pitää tapahtua juuri sillä sekunnilla, kun se teille sopii?
Sukat lattialla: Ne menevät koneeseen tasan silloin, kun on pyykkipäivä. Mitä hyötyä on kantaa yksi pari kerrallaan tyhjän rummun viereen?
Tiskit: Ne menevät koneeseen. Aina. Onko sillä todella väliä, tapahtuuko se kello 18 vai kello 22? Maailma ei pysähdy, vaikka pöydällä on hetken elämää.
Vaatteet sohvalla: Jos vaate kulkeutuu selkänojalta takaisin päälle, se on tehokkuutta, ei laiskuutta.
Silti sama levy pyörii vuodesta toiseen. Jos asia kerran hoituu joka tapauksessa, miksi siitä pitää tehdä numero joka ikinen päivä? Se alkaa tuntua siltä, että kyse ei ole puhtaudesta, vaan halusta hallita toista ihmistä ja hänen aikataulujaan.
Turha odottaa romantiikkaa, jos suu käy vain valituksen tahtiin
Ja sitten ihmetellään, missä on intohimo. "Miksi sä et ikinä vie mua ulos?" tai "Voisitko sä vähän hieroa mun jalkoja?"
Rehellisesti: kuka haluaa hieroa jalkoja ihmiselle, joka on juuri puoli tuntia huutanut jostain tyhjästä jogurttipurkista? Nalkutus on tehokkain tunnetun historian libido-tappaja. On vaikea nähdä vaimoa hehkeänä kumppanina, kun hän muistuttaa enemmän vihaista yläasteen rehtoria.
Ehkä kyse onkin siitä, että teille mikään ei riitä, jollei se tapahdu täsmälleen teidän käsikirjoituksenne mukaan. Mutta muistakaa tämä: Kunnioitus ja hyvä fiilis ansaitaan, niitä ei nalkuteta esiin.
|