|
Lähettäjä: Huokaus
Päivämäärä: 23.3.26 10:31:06
Olemme nelikymppisiä ja seurustelleet muutaman vuoden. Nyt alkaa kuitenkin huolestuttaa erilaiset elämäntapamme. Mies elää kuin kaksikymppinen, itse arvostan rytmiä, rutiineja ja ulkoilmaa. Asumme eri osoitteissa.
Mieheni ajatus hyvästä elämästä on se, että viikonloppuisin ollaan baareissa, festareilla, ihmislaumoissa ja juodaan. Hän haluaa juhlia, valvoa aamuyöhön ja tavata uusia ihmisiä. Välillä hän voi juoda hämmästyttävän suuria määriä, tyyliin kaksi pulloa viiniä yksinään baari-illan aikana. Lomat pitäisi viettää tien päällä, reissussa ja lomilla. Ja silloin hän haluaa tissutella joka päivä.
Minulla taas on aktiivinen ja terveellinen elämäntapa. Olen alkoholistikodista enkä kaipaa alkoholia elämääni, vaikka joskus viiniä otankin.
Liikunnallinen olen ollut aina ja sen seurauksena myös hoikka. Hän korostaakin aina, miten paljon tykkää kropastani. Samalla hän harmittelee omaa paisuvaa vatsaansa ja kipeää kroppaansa, koska ei liiku yhtään! Ja siellä sitten baarissa keikutaan särkylääkepurkki mukana, kun selkään, jalkoihin ja päähän sattuu.
Ennen baariin lähtöä hän äksyilee, kun paita kiristää, mutta mitään ei asian eteen tee.
Häntä myös harmittaa, kun sanon niin usein ei hänen illanviettoehdotuksilleen, näkemättä yhtään yhteyttä, mitä baari-illat tekevät esimerkiksi tälle hänen suuresti kehumalleen kropalleni. En ole 20-vuotias ja korjaan valvomisen ja epäsäännöllisen rytmin tuhoja koko alkuviikon tuollaisten viikonloppujen jälkeen.
Onko tässä mitään järkeä?
|