|
Lähettäjä: ,
Päivämäärä: 20.3.26 20:36:41
Minulla oli ysärin lopussa ja nollarin alussa enkkutäykkäri. Lenkitin sitä yksin tai porukassa ravureiden kanssa, kun se asui ravitallilla. Eli oli hyvät maastot ottaa vauhtia ja mennä pidempikin pätkä, eikä tarvinnut vain sipsutella pikku pätkiä jossain kentällä. Kenttää ei tuolla ollut, mutta enpä tarvinnutkaan.
Ravurithan hölkkäävät pitkiä pätkiä reippaasti. Ravurit kärryjen kera edellä, minä ratsain perässä. Ravatessa hevoseni jäi jälkeen, mutta laukkasin välillä kiinni. Tai sitten jos ravurit menivät reipasta pätkää, niin laukkasin mukana. Yksin ollessa tein toki mitä halusin, mutta lenkittäessä toistin aika hyvin tuota ravureiden kanssa opittua taktiikkaa, eli pidempi pätkä reipasta eikä vain pikku pätkä, kuten ratsuilla yleensä....
Pitkiä hiekkateitä, hyväpohjainen ravirata, yms. Ihania lenkityspaikkoja. Myös joen ranta lähellä, matala hiekkapohja rannassa, vasta kauempana syveni, ei ollut mikään virallinen uimaranta, joten moni uitti siellä hevosia ja koiria. Sai siellä toki käydä muutenkin uimassa, kun oli ihana hiekkapohja, mutta eläinten uittamista ei voitu kieltää samalla tavalla kuin virallisilla uimarannoilla. Hevosta pystyi siis liikuttamaan myös kahluuttamalla ja uittamalla, samoin kesällä hevosen pesu suoritettiin uittamalla ja sen jälkeen hevonen pääsi ihanan karkeaan hiekkaan piehtaroimaan, joka ihan ropisi hevosen päältä pois eikä imeytynyt kiinni.
Ravitallilla oli myös ihanan isot tarhat. Niissä oli mukavassti leveyttä ja pituutta todella paljon, jolloin hevoset voivat juosta ja juoksuttaa toisiaan tarhassa, eikä vain möllöttäneet paikallaan. Tarhat oli tehty niin, että oli jätetty joka tarhaan vähän mäkeä ja puita, että oli tekemistä, ja tarhan loppupääty raivattu sitten "laitumeksi", eli hevosilla oli jokaisella ns. terapialaidun tarhan loppupäässä. Tarhan portin lähellä oli kunnon hiekkapohja, eikä hevoset uineet mudassa ollenkaan.
Kylläpä toistelin ihanaa :D Mutta sitähän se oli, ihana paikka pitää hevosia.
|