|
Lähettäjä: :/
Päivämäärä: 17.3.26 23:39:40
Lyhyt alustus:
Olen eronnut pian 2v. sitten, muutin töiden ja ahdistuksen vuoksi muualle, ja nyt elämässä ei olekaan mitään.
Ikää on reilu 50v. Möin omaisuuteni (asunto + kesäpaikka) ja muutin vuokralle. Rahaa jäi aika kivasti velkojen maksun jälkeen. Nyt olen ollut työttömänä puolisen vuotta, ja säästöjä on kulunut aikamoista tahtia. Mieli on maassa. En oikein tunne täältä ketään, paitsi työkaverit, eikä heidänkään kanssa tule oikein pidettyä yhteyttä, koska ei päästy oikein tutustumaan, ennen kuin työt loppuivat.
En jaksa innostua mistään. Herään 8 kieppeillä, lenkkeilen koiran kanssa. Syön hitaasti myöhäistä aamupalaa. Katselen telkkaria keskittymättä mihinkään ohjelmaan. Pelaan kännykällä mahjongia ja pasianssia. Käytän koiraa ulkona. Katselen taas telkkaria tai kännykkää. Laitan ehkä ruokaa tai syön vain leipää. Kerran viikossa soitan ystävälleni, puhutaan heti 2-3h kerralla.
Kaikki muu on pakollista. En mene ruokakauppaan ennenkuin on pakko. Tässä kerran sain lykättyä 6 päivää kauppaan menoa. En jaksa pestä pyykkiä / astioita ennenkuin sukat tai lasit on loppu. En edes muista milloin olen siivonnut, ellei lasketa rikkalapiolla enimpiä koiran karvoja pois. Ehkä viime vuoden puolella ? En jaksa käydä pesulla / huolehtia ulkonäöstä. Käyn ehkä kerran viikossa suihkussa, samalla vaihdan puhtaat (alus)vaatteet. En kampaa tukkaa (pipokelit) , en meikkaa. Kaikki tuntuu todella kuormittavalta. Tuttava soitti että on tulossa käymään paikkakunnallani, voitaisiinko nähdä? Valehtelin, että minulla juuri silloin pitkä päivä lääkärissä perussairauteeni liittyen, ei valitettavasti voida nähdä.
Miten pääsen takaisin elämän syrjään kiinni? Kun mikään ei innosta eikä kiinnosta. Samalla toivoisin, että voi kun kaikki olisi niinkuin ennen, vaikken entistä elämää kaipaakaan
|