|
Lähettäjä: Ja tämä on ongelma
Päivämäärä: 16.3.26 19:48:03
Tyttöni on 6. luokalla. Eskarissa pelasi satunnaisesti yhden pojan kanssa lautapelejä ja 2. luokalla kulkivat muutaman viikon jakson yhdessä kouluun, koska tämä poika ei uskaltanut kulkea yksin ja hänen äitinsä ehdotti tätä ratkaisua. Oma lapseni on perusluonteeltaan ystävällinen ja auttavainen ja on kuulemma ainut joka huomioi tämän pojan puhumalla ja tervehtimällä. Joten tämän pojan äiti on vetänyt johtopäätöksen, että lapset ovat hyviä ystäviä keskenään. Tällä pojalla ei ole ikinä oikein ollut kavereita johtuen suurimmaksi osaksi kai siitä, että ei ilmeisesti vieläkään puhu muille, äidin kertoman mukaan juoksee tuttuja aikusia ja lapsia aina piiloon ulkoillessa tai kaupungilla ymv. tilanteissa.
Surullista ettei tällä pojalla ole kavereita, mutta ongelmaksi on muodostunut, että tämän pojan äiti ajattelee lastemme olevan todella hyviä ystäviä keskenään. Oma lapseni ei halua kyläillä heillä tai viettää vapaa-aikaa tämän lapsen kanssa, kun heillä on kuulemma niin erilaiset kiinostuksen kohteet eikä oikein viihdy tämän pojan seurassa. Lapseni on jo ties kuinka monta vuotta sopinut kavereiden kanssa keskenään näkemiset ymv eikä minulla ole ollut tarvetta mennä mukaan kyläilemään jos hän menee kaverille tai kavereiden kanssa ulkoilemaan/ kaupungille/ luistelemaan ymv ellei erikseen sovita. Luulen, että suurinosa 12-13 vuotiaista toimii jo aika itsenäisesti eikä ota vanhempia mukaan kaverille kyläilemään tai vanhemmat eivät sovi keskenään koska lapset voivat nähdä vaan lapset sopivat keskenään ja kysyvät vanhemmilta onko ok. Minua surettaa tässä sekin, että äiti haluaisi, että aikuiset sopisivat leikkitreffejä kuten vielä lasten ollessa päiväkodissa toimittiin ja sitten valittaa minulle, kun muiden samalla luokalla olevien poikien vanhemmat suhtautuvat niin nihkeästi ja ”katsellaan paremmalla ajalla” hänen ehdotuksiinsa.
En viitsisi pakottaa omaa lasta olemaan tämän pojan kanssa enkä oikein tiedä miten sanoisin asian, että se menisi perille tämän pojan äidille. Äiti ehdottelee jatkuvasti mitä voisimme tehdä lasten kanssa yhdessä ja aina vain ehdotukset ovat suureellisempia. Ensin kutsui heille kylään, sitten kauppakeskukseen vaateostoksille ja syömään, leffaan ja nyt viimeisimpänä viikonlopuksi kylpylähotelliin. Ajatuksena kai, että jos on riittävän mielenkiintoista tekemistä niin lapseni innostuisi lähtemään.
Tämä äiti on ihan ok, mutta ei oikein sellainen jonka seurassa kokisin oloni rennoksi tai mukavaksi. Sellainen hyvänpäivän tuttu jonka kanssa voi muutaman lauseen vaihtaa, mutta kahvittelu menee jo aika kiusalliseksi, kun olemme vain niin erityylisiä ihmisiä tai kemiat eivät vain kohtaa.
En haluaisi loukata, mutta tilanne on aika raskas. Tuntuu, että näitä ehdotuksia näkemisistä tulee jatkuvasti ja tiuhaan. Vaikka lapset ovat tainneet viimeksi nähdä koulun ulkopuolella tuolloin 2.luokalla ja minä olen käynyt kaksi kertaa kahvilla ja kerran syömässä tämän äidin kanssa tämän reilun 6,5 vuoden aikana. Ajattelin jo, että nyt alkaa yläaste ja lapset menevät eri luokille, mutta tämä äiti oli ollut yhteydessä tulevan koulun rehtoriin ja pyytänyt, että lapsemme menevät samalle luokalle, kun muuten hänen lapsellaan ei ole yhtään ystävää luokalla.
|