|
Lähettäjä: A
Päivämäärä: 16.3.26 10:11:14
Olen jo lopettanut suhteen, mutta tämä on jäänyt mieleen pyörimään ja kiinnostaisi siksi kuulla mitä mieltä muut on ja mitä olisitte itse tilanteessa tehneet.
Tapasin miehen työaiheisen tapahtuman kautta ja meillä klikkasi heti. Alettiin tapailla ja jo alkuvaiheessa puhuttiin läpi nämä perusjutut, mitä hakee parisuhteelta, tulevaisuuden haaveet, lapsitoiveet jne. Kaikki natsasi. Mies kertoi, että hänellä on lapsi nuoruuden suhteesta ja ettei hän halua enempää lapsia. Minä en halua lapsia lainkaan, mutta kumppaniehdokkaan lapsi ei ole minulle kynnyskysymys, kunhan kyse ei ole yksinhuoltajasta, jolla lapsi on 100% ajasta. Mies antoi ymmärtää, että hänellä on yhteishuoltajuus entisen puolisonsa kanssa (vasta myöhemmin tajusin ettei mies sanonut tätä aivan suoraan, mutta viesti oli että jakaa vanhemmuuden lapsen äidin kanssa, vaikka lapsi ei vaihdakaan kotia vuoroviikoin). Mies painotti myös, ettei halua esitellä uutta kumppania lapselle heti, minkä tietysti ymmärsin hyvin. Jatkettiin tapailua ja kaikki tuntui aivan ihanalta.
Kiinnitin jo aika alussa huomiota siihen, että mies puhui lapsestaan tosi vähän. Aluksi ajattelin, että kyse on lapsen yksityisyyden suojelusta uudelta kumppaniehdokkaalta, enkä ajatellut sen enempää. Välillä kyselin lapsen kuulumisia ja mies vastasi aina itsevarmasti ja epäröimättä, usein kertoi jonkun yksityiskohdankin esim. viikonloppuna oli ollut jotkut kaverisynttärit tai vastaavaa. Ei tietysti asuttu yhdessä vaan tavattiin vähän viikosta riippuen 3-7 kertaa viikossa. Mies oli "varattu" noin joka toinen viikonloppu ja antoi ymmärtää että vietti ne lapsen kanssa. Myöhemmin tajusin, ettei mies koskaan sanonut niin suoraan, mutta johdatteli siihen suuntaan.
Lyhennän vähän, mutta erilaisten käänteiden kautta lopulta sain tietooni noin 7kk tapailun jälkeen, että mies ei ole tavannut lastaan säännöllisesti vuosikausiin ja että lapsilisiä on peritty perinnän kautta useampaan kertaan. Lapsen kuulumisia hän on kuullut vain omien vanhempiensa kautta, sillä he ovat aktiivisesti mukana lapsen elämässä. Mies on tavannut lasta lähinnä omien vanhempiensa luona, eikä aina silloinkaan. Miehen vanhemmat ovat maksaneet lapsilisärästit ainakin kahdesti. Mies ei ole missään puheväleissä lapsen äidin kanssa ja sain useammalta taholta kuulla, että päätös on miehen itsensä. Äiti on hyvissä väleissä miehen muiden sukulaisten kanssa ja on ylläpitänyt lapsen suhdetta erityisesti miehen vanhempiin eli lapsen isän puolen isovanhempiin.
Vaikka en halua omia lapsia, tuntui jotenkin siltä, etten halua miestä, joka hylkää oman lapsensa. Mikä tuntuu hassulta, koska en tosiaan niitä omia lapsia kuitenkaan halua, joten kumppanin isäominaisuuksilla ei ole mitään merkitystä. Annoin miehelle mahdollisuuden selittää, mutta hän painotti lähinnä sitä, ettei ollut koskaan valehdellut minulle suoraan. Mikä on kyllä totta, mutta toisaalta hän oli aina vihjaillut ihan eri suuntaan suhteestaan lapseensa eikä koskaan korjannut vääriä olettamuksiani. Jos esim. mies sanoi ettei ehdi nähdä tänä viikonloppuna ja minä kysyin onko hänellä lapsiviikonloppu, saattoi hän vastata epämääräisesti "lähdetään mökillä käymään" ja minä rivien välistä tein typeränä oletuksen, että lapsi on viikonlopun hänellä ja lähtevät mökille, vaikka mitään kyllä/ei-vastausta en saanutkaan. Todellisuudessa lähti mökille veljensä kanssa eli monikko ja matkakohde oikein, mutta antoi olettaa että lähtee lapsen kanssa, vaikka ei oikeasti lähtenytkään.
Eli erottiin siis minun aloitteesta. Pitkään kyseenalaistin päätöstäni, koska tosiaan isäominaisuuksilla ei ole väliä ja mies ei koskaan suoraan valehdellut minulle. Olen lukenut meidän viestiketjuja uudelleen ja uudelleen ja mies on tosi taitavasti "antanut ymmärtää sanomatta mitään", hoksaatteko mitä tarkoitan? Minä olin tosi ihastunut ja typerä, etten huomannut punaisena liehuvia lippuja.
Olisiko tämä ollut sinulle turn off? Erityisesti te, jotka ette halua omia lapsia. Miehen kanssa ollaan 34- ja 36-vuotiaat, lapsi on nyt 12-vuotias.
|