|
Lähettäjä: Odotteleva
Päivämäärä: 15.3.26 18:33:10
Otsikointi on kultaa, eli kyse tavakseen ohareita tekevästä ihmisestä. Kyse samalla myös läheisestä, ei kaverista. Tämä siis on kutsuttu vaikkapa synttäreille. No synttäripäiväksi onkin sopinut jotain muuta. Nou proplem. Oharipirjo ehdottaa itse että tulis seuraavana viikonloppuna, sanotaan että lauantaina, klo 15 pintaan. Eipä siinä. Kysäisen "pirjolta" perjantaina mites sunnuntai, oliko aika yhä ok. "Pirjo" vastaa jotta juu su klo 15 kun on käyttänyt wuffen lenkillä, sit kahvitellaan. Eipä siinä, su ilmottaa klo 15 että aikataulu heittää, wuffen masu ja tassut tuli likaiseksi lenkillä, pitää pestä ne. Oukkidoukki, ilmoitan jotta eipä siinä, en ole nyt menossa mihinkään. Pese js kuivaile tassut. No klo 17 tulee viesti jotta tuli mutka matkaan, ei selitystä. Ja tämän jälkeen "pirjosta" ei kuulu enää mitään loppuiltana.
Aluksi aina kysyin et onko kaikki ihan okei, "pirjo" saattoi ehkä jossain vaiheessa vastata anteeksi nukahdinkin tms. Mutta nyt kun tää on tapahtunut monia kertoja, monesti peräkkäin ja kerran jo sanoinkin ettei ole kiva odotella kun ei vaivaudu edes sanomaan ettei tulekaan. Mutta ei ole muuttanut toimintatapaansa.
Kyse on siis lähisukulaisesta, en jaksa tapella, olen jo selkeästi sanonut ettei tuo ole okei. Teenkö jatkossa sitten vaan niin että ilmoitan ajan jolloin sopii ja olen joustamaton? Itse epäilen että hänellä on mielenterveyden kanssa joku juttu, ehkä masennus? On kuitenkin töissä ja huolehtii omat lapsensa ( välillä vaikuttaa maaniseltakin lastensa suhteen, mutta ehkä olen vain erilainen vanhempi)..
Antakaa näkemyksiä. Ja jos joku miettii niin on minulla omakin elämäni, omat haasteeni ja määräänsä enempää en jaksa tai pysty muiden ongelmia. Eli kenenkään tukihenkilöksi minusta ei ole määräänsä enempää.
|