|
Lähettäjä: Jaaha
Päivämäärä: 15.3.26 16:35:49
Mikähän voisi olla avuksi, kun tuntuu, että nykyään kaikki vaan ärsyttää ja väsyttää eikä kiinnosta. Työnteko sujuu ihan hyvin ja töissä käynti, mutta vapaa-ajalla esimerkiksi yhteydenpito kavereihin ei kiinnosta yhtään. Ja jos he ovat minuun yhteydessä tai luen jotain yhteisiä ryhmäkeskusteluja, niin ne koskevat lähinnä vain mitä heidän lapsilleen kuuluu tai mitä heidän lapsensa tekevät ja niin edelleen.
Ei minulla ole lapsia mitään vastaan, pidän niistä. Mutta olen aivan erilaisessa elämäntilanteessa kuin kaverini. Heillä on lapsia ja parisuhde, minä olen sinkku ties kuin monesta vuotta putkeen. Tuntuu ettei nykyään ole mitään yhteistä puheenaihetta tai tekemistä ja tunnen itseni vaan ulkopuoliseksi. Olen onnellinen heidän puolestaan, mutta en koe omaa oloani yhtään mukavaksi enää. En oikein tiedä miten saisin oman ärsyttävät tuntemukseni käsiteltyä pois ja miksi minua ei kiinnosta enää edes kuulla kavereiden perhe-elämästä ja lapsistakaan. Olisin itsekin halunnut löytää joskus miehen ja ehkä saada lapsiakin, mutta olen kokonaan menettänyt toivon ja mielenkiinnon kyseisiin asioihin. Se varmaan jossain sisällä lisää vaan sitä ärsytystä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Eniten ärsyttää se, että kaverini, joka inhosi suurinpiirtein ennen lapsia, sai nyt oman lapsen ja yhtäkkiä kaikki lapset ja lapsiin liittyvät asiat ovatkin ihania ja mistään muusta ei ole enää puhettakaan. Ymmärrän, kun lapsi on pieni että silloin ollaan hurmoksessa, enkä näitä kenellekään kerro, paitsi nyt tänne kun tekee mieli avautua.
Toinen asia on se, että minua ei tunnu myöskään kiinnostavan oikein mikään. Päivät vaan lipuu ohi työnteon, koiran kanssa ulkoilun ja television äärellä. Kotona siivoilen ja järjestelen tavaroita, käyn kaupassa ja teen ruokaa ja nukun. Ja huomaan myös sen, että olen aika kireä ja hermostun ominenikin liian helposti. Ja huonolla tuulella varmaan puolet päivästä. Ärsytän itseäni kun jo ihan huolella ja senkään takia en halua pitää kehenkään yhteyttä.
|