Lähettäjä: H2 
Päivämäärä:   14.3.26 20:55:35

Okei nyt tulee semmosta äitylihöttöä että jos ei kiinnosta, ohita äkkiä!

Mulla on 5 ja 1 vuotiaat tytöt. Esikoisen kanssa ollaan aina oltu tosi läheisiä, mielestäni olen aika lämmin äiti. Isänsä on kyllä todella hyvä isä myös mutta ei esimerkiksi oikein osaa kertoa lapsille kertoa rakastavansa heitä. Minä olen aina ollut se kenen syliin halutaan, kenen luokse tullaan kun sattuu, äiti oli aina paras nukuttaa jne ..

Aina toimittu miehen kanssa tasapuolisesti mutta jostain syystä mä olen ollut suosiossa.

Mutta nyt! Ai saakeli kun tuntuu pahalta huomata tämän muuttuneen, ja esikoinen myös sanoo ihan suoraan että rakastaa isiä enemmän. Kertoo rakastavansa myös mua mutta ei niin paljon kun isää...

Ihan typerää että tää tuntuu näin pahalta :D onko tää nyt joku vaihe?! Oonko mä tehnyt jotain väärin?

Viime kerralla taisin kysyä että miksi, johtuuko se siitä kun äiti komentaa, ja lapsi vastasi joo. En kyllä usko että se on ihan koko totuus

Lähettäjä: Riepu 
Päivämäärä:   14.3.26 20:59:11

Tarviiko sitä rakkautta nyt erityisesti arvottaa? Onko rakkautta jotenkin tietty rajallinen määrä? Eikös ole myös erilaista rakkautta ja rakkaus muuttuu myös elämän aikana.
Puhukaa lasten kanssa rakkaudesta. Ei rakastaminen ole mikään kilpailu ja lapsista tulee just sellasia rakastajia ja rakkaudesta puhujia kun te aikuiset asiaa heille sanotatte.

Lähettäjä: H2 
Päivämäärä:   14.3.26 21:01:17

Enhän minä sitä olekaan mitenkään arvottanut, vaan nimenomaan lapsi itse!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.3.26 21:04:45

Ne on ihan normaaleja vaiheita ja älä ota lapsen sanomia itseesi

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   14.3.26 21:05:58

Haloo, se lapsi on 5 v :D Kaikilla tulee vaiheita että ensiksi äiti on suosikki, sitten isä, sitten taas äiti... Äityliaivot todellakin

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   14.3.26 21:08:25

Ihan normaalia. Ja varsinkin silloin, kun se toinen pitää enemmän kuria ja säännöstä kiinni kun toinen. Ei rakkaus rakastamalla kulu, se lisää sitä. Älä ota itseesi, noin pieni ei osaa ajatella vielä asiaa lähellekään samalla tavalla kun sinä! Iskä nyt on vaan tällä hetkellä kivampi jos on vaikka tullut jostain sanomista äidin kanssa.

Oota vaan, kun ne tulee teini-ikään ja ilmoittaa huutaen vihaavansa sinua, se se vasta sattuukin, vaikkei sitäkään pidä itseensä ottaa.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   14.3.26 21:08:53

Mutta sinä menet lapsen arvottamiseen mukaan kysymällä että miksi rakastat isää enemmän ja sitä kautta todennut lapselle että arvottaminen on ihan oikea asia.

Voi hyvin olla vaihe. Voi myös olla lapsen uhmaa, etenkin jos lapsi huomaa että reagoi asiaan, lapsi voi hyvin yrittää saada sinulta jotain sitä kautta että sanoo tuollaisia asioita (esimerkiksi sitä vähempää komentamista). Ja jos huomaat niin sinun kyselysi ohjaa lasta nimenomaan tuohon, koska sinä itse sanoit siitä komentelusta, nyt ainakin lapsi on tajunnut että äiti komentaa enemmän ja asiaa saa ehkä muutettua sanomalla että ei rakasta.

On muuten myös ihan tavallista lapsilta välillä huutaa vihaavansa tai että vanhempi pilaa heidän elämänsä, siihenkin kannattaa henkisesti varautua ja olla ottamatta itseensä.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   14.3.26 21:12:11

Voisiko myös olla niin, että hän on ollut viimeisen vuoden (eli 20% elämästään) hiukan enemmän isän kanssa, jos isä on ottanut koppia esikoisesta sinun hoitaessa (luonnollisestikin) enemmän vastasyntynyttä ja sitten vauvaa? ;)

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   14.3.26 21:13:50

Vaihe, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hienoa, että on hyvä ja luotettava isä mallina, paljon todennäköisemmin tuleva kumppanikin tulee olemaan kunnollinen.

Lähettäjä: H2 
Päivämäärä:   14.3.26 21:18:40

Kiitos vastauksista :) tiedän järjellä että tää on ihan älytöntä mutta en voi sillee mitään kun tuntuu pahalta! :D tänään kyllä onnistuin olemaan ihan neutraali, joskus sanon myös että mäkin rakastan iskää tosi paljon, se on niin hyvä tyyppi.

En kyllä ollenkaan odota teini-ikää.
Tosin itse en teininä koskaan, ikinä sanonut omalle äidilleni että vihaan sitä tms, toivottavasti en joudu itsekään kuulemaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   14.3.26 21:23:32

Mulla on 5 vuotias poika joka lähes päivittäin sanoo että äiti on tyhmä tai vihaa äitiä, että eipä tarvitse välttämättä pitkään odotella :D

Toki temperamenttikysymys.

Lähettäjä: Muhvi 
Päivämäärä:   14.3.26 21:29:17

Meinaatko, että se 5-vuotias ymmärtää rakkauden käsitteen kovinkin hyvin?

Sinä kysyit, johtuuko vähempi rakkaus siitä, että äiti komentaa, ja lapsi sanoi joo. Mutta eihän rakkaus siitä oikeasti vähene, että äiti vaatii normaaleita asioita, vaan korkeintaan sen hetkinen pinnallinen mielentila muuttuu. Lapsi voi kokea esimerkiksi kiukkua siitä, että häntä rajoitetaan, mutta ei kiukun määrän hetkellinen lisääntyminen tarkoita rakkauden määrän vähenemistä. Eivät ne sulje toisiaan pois. 5-vuotias ei tätä ymmärrä, ja on outoa, että sinä aikuisena ihmisenä et ymmärrä, että se 5-vuotias ei ymmärrä. Hän on kuullut sen sanan ja saanut jonkin löyhän käsityksen siitä, että se liittyy jotenkin tykkäämiseen. Ja kun äiti komentaa = äiti on ihan tyhmä = "en tykkää äitistä kun se on ihan tyhmä".

Lähettäjä: Jodelina 
Päivämäärä:   14.3.26 21:30:58

Meillä lapsi sanoo välillä isälleen, että "en hirveästi rakasta sinua". Aivan varmasti rakastaa, tähänkin syynä se kuulema, että isä välillä "kiusaa" = härnää leikillään. Isä on se, joka iltaisin laulaa ja nukuttaa ym. Ensi viikolla se voin olla minä, jota lapsi ei enää mukamas rakastakkaan 

Lähettäjä: H2 
Päivämäärä:   14.3.26 21:35:37

Muhvi, tottakai ymmärrän ettei oikeasti se rakkaus siitä vähene - yritin nimenomaan ymmärtää vaan lapsen näkemystä asiasta eli syytä miksi hän kokee tarpeelliseksi yhtäkkiä sanoa noin. Kun koskaan aiemmin hänen elämänsä aikana ei ole tämmöistä ollut, niin joku asiahan sitten on muuttunut