|
Lähettäjä: Inna
Päivämäärä: 11.3.26 12:00:48
On meillä myös toki samankaltaisuuksia elämäntavoissa ja -tyylissä, kummatkin tehdään etänä toimistoaikaista työtä, tykätään olla paljon kotona ihan rauhassa, kumpikaan ei ravaa baareissa eikä käytä päihteitä, harrastetaan ulkoilua ja valokuvausta yksin ja yhdessä.
Yhteenmuutosta olisi suurimpana etuna toki se taloudellinen aspekti, kahdessa omakotitalossa asuminen ja molemmista asuntolainan maksaminen erikseen on aika kallista. Yhdessä asuen olisi varaa matkustella ja harrastaa, itse jouduin esimerkiksi ratsastuksesta luopumaan, jotta lapsi saa sitä harrastaa. Viihdytään hyvin kyllä yhdessä, huumori on samanlaista, samoin arvot. Mutta sen takiahan näitä ihmiset miettii, aina on jotain/paljon hyvääkin, mutta sitten taas mikä painaa vaakakupissa eniten?
Puhuttu on näistä kyllä, mutta yhteenmuuton ajankohta tuntuu sen verran kaukaiselta, ettei tietty olla aivan tosissaan rautalankaa vielä väännetty. En tiedä saako tuo mies ikinäkään aikaiseksi esimerkiksi talonsa kuntoon laittamista ja myyntiä (pintaremppaa ja iso talo täynnä 4 lapsen, sekä exän vaatetta ja tavaraa viimeisen 15v ajalta), ei tunnu ymmärtävän ettei se käy ihan käden käänteessä.
Itselläni on pieni okt, johon ei mahtuisi edes miehen vaatteita minnekään, puhumattakaan kaikesta muusta kamppeesta. Toki häntä autan tuon talon kanssa vaikka siivouksessa kun se aika koittaa, mutten ala ketään enää tässä iässä pelastamaan, organisoimaan ja tekemään puolesta, sitä olen ihan riittävästi harrastanut tässä elämässä =D. Vedän tiukasti rajan esimerkiksi siihen, että minä en esim. siivoa tai pese pyykkiä hänen luonaan, eikä hän minun. Tehdään yhdessä ruokaa ja hoidetaan yhdessä sotkut, mutta ei muuta. Toki jotain pieniä remppajuttuja ollaan tehty yhdessä molempien luona. Perusarjen pyörittää kumpikin kotonaan.
|