|
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 11.3.26 09:18:17
Viisi vuotta koittanut löytää parisuhteen ja päätynyt vain huonojen vaihtoehtojen pariin sinä aikana. Ei ole ollut lähelläkään että olisin tavannut miellyttävän miehen ja joka olisi aiheuttanut perhosia vatsanpohjassa.
Nyt tänä keväänä olen vihdoin saavuttanut mielenrauhan sen suhteen, että parisuhde ei välttämättä edes parhaimmillaankaan tuo minulle lisää onnea elämään.
Oli suuri oivallus tajuta, että asiat joista nautin, ei liity edes parisuhteeseen mitenkään! Aion aloittaa hevosharrastuksen uudelleen ja kuinka ihanaa kun voi luuhata kaiken vapaa-aikans tallilla ilman huonoa omaatuntoa. Pidän myös yksin seikkailusta esim. eri kaupungeissa oikeastaan enemmän, tuntuu että on avoimempi uusille kohtaamisille ja paljon spontaanimpikin kun on yksin. Parisuhteessa jään usein junnaamaan samaa uraa vuodesta toiseen, sinkkuna menen jostain syystä elämässä enemmän eteenpäin. Ja kaiken huippu, ei tarvitse miettiä parisuhteen seksin toimivuutta, onko sitä tarpeeksi, onko toinen tyytyväinen jne! Myös omien vanhempien kanssa voi viettää enemmän aikaa, ja se on tärkeää etenkin nyt, kun alkavat vanheta. Lisäksi on helpompi auttaa ystäviä ja tuttuja, kun on enemmän aikaa.
Kun vihdoin oivalsin nämä asiat, on parisuhde alkanut näyttämään jopa tylsältä vaihtoehdolta elämään. Tietenkin kaikki pikku sutinat piristäisi elämää, mutta kun harvempi mies on sellainen joka edes sellaisia tunteita aiheuttaa, niin turha niitä on etsimällä etsiä. Tulee jos on tullakseen, mut elämä on hyvää näinkin. Yksi suuri oivallus oli se, että se että sinkussa olisi jotain "vikaa", ei kyllä pidä paikkansa. Olen aika fantastinen ja upea ihminen!
|