Lähettäjä: Nn 
Päivämäärä:   9.3.26 19:30:29

Olen totaalisen loppuunpalanut nykyisessä työssäni. Olen ollut sairaslomalla melkein vuoden ja ajattelin että otan lopputilin työstäni ja olen ansiosidonnaisella pari vuotta ja sen jälkeen elän ove-eläkkeellä ja säästöillä. Mitään muita töitähän tämän ikäinen ei enää saa. Ongelmana on oma asenteeni, olen ollut tosi työorientoitunut ja on vaikea sopeutua ajatukseen, koska pitkä työura takana.
Mitään talodellista ongelmaa tässä ei ole, säästöjä ja sijoituksia on ja puoliso on vielä töissä. Pitäisikö minun hävetä tätä suunnitelmaa, en halua enää kokea uutta loppuunpalamista ja joku nuorempi saa minunkin työpaikan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.26 19:40:23

Eihän tuossa ole mitään huonoja puolia. Burniksesta toipumisessa menee joka tapauksessa niin pitkä aika että eläke kolkuttelee kuitenkin ennen kuin olet aidosti kykenevä tekemään töitä. Jos ei ole pakko olla saikulla ja "yrittää parantua" niin sitä parempi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.26 19:48:47

Kuulostaa tosi hyvältä suunnitelmalta. Ja keksit varmasti jotain muuta mukavaa tekemistä jonka mukaan orientoitua jatkossa. Ilman loppuunpalamista.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   9.3.26 19:50:10

Hyvältä kuulostaa

Lähettäjä: Mh 
Päivämäärä:   9.3.26 20:01:39

Tekisin saman jos olisi taloudellisesti mahdollista.

Lähettäjä: oikein 
Päivämäärä:   9.3.26 20:05:57

Useampienkin pitäisi tehdä noin, niin työllisyystilanne paranisi ja etenkin nuoret saisivat paremmin töitä.

Lähettäjä: Nn 
Päivämäärä:   9.3.26 20:12:56

Mahtava kuulla, ettei tarvitse hävetä suunnitelmaani! Burn out on minut sen verran "pilannut" etten koe enää selviytyväni nykyajan kiireisessä ja paineisessa työssä. Miten sanoisitte sille puolitutulle joka kauppareissulla utelee töistä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.26 20:16:45

Voit sanoa ihan mitä itse haluat. Kuusikymppisenä moni on jo eläkkeellä tyytyväisenä.

Lähettäjä: —- 
Päivämäärä:   9.3.26 20:16:46

Tein saman pari vuotta sitten sillä erotuksella, että en edes ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, koska en aikonut töitä hakea. Ne velvoittteet on nykyään aika kovat ja rasittavat. On säästöjä ja puoliso hyväpalkkaisessa työssä.

En ole katunut hetkeäkään. Teen omilla ehdoillani sen verran muita töitä, että saan pakkaa vuodessa sellaiset ehkä 5000€, irtokarkkirahat siis. Ja on vähän jotain tekemistä. Oman aikataulun mukaan etänä.

Katunut en ole päivääkään. Eläke alkaa juosta parin vuoden kuluttua.

Lähettäjä: Nn 
Päivämäärä:   9.3.26 20:33:23

Samaa harkinnut, että en edes ilmoittautuisi työttömäksi, mutta toisaalta, voihan tuota hakemuksia rustailla, ei ole ylivoimaista hommaa. Voi hakea vaikka Puuiloon tai Kelalle, ei ole pelkoa töihin joutumisesta!

Lähettäjä: Sama tilanne ollut 
Päivämäärä:   9.3.26 20:43:55

Firma ahnehti rahaa, tuli uusi toimitusjohtaja piti yt:n. Työkuorma kasvoi vaikka olisi tarvetta ollut lisätyöntekijöille koska on pitkälti pitkäaikaista työssä oppimista erikoisalalla.
Alkoi tuntumaan ettei nuppi kestä enää ja lähdin ennenaikaiselle osa-aika eläkkeelle. Lyhensin 3 päiväiseen työpäivään viikossa. Ei se paljon helpottanut että teki viikon työt 3:ssa päivässä. Laskin tilanteen ja kiitin ja kumarsin firmalle pidin kesäloman eli oli päätöksen jälkeen olin 3 päivää töissä. 3 kk karenssi työkkärissä ja olin sitten kuin muutkin lusmut kirjoittelemassa työnhakuja. Hain vain korkealentoisiin paikkoihin eli projekti insinöörin ja -päällikön hommiin. Eli mitä olin tehnyt 25 edellistä vuottakin. Pari hakua jouduin keskeyttämään kun olivatkin kiinnostuneet, minä en. Ei jäänyt harmittamaan että 500 ansiosidonnaispäiväistä jäi käyttämättä 6 ennen kuin eläkeikä tuli vastaan.
Tosiasia että vaikka ihmiset kituuttaa vanhemmiksi ennen kuolemaa, ei nykyinen työtahti lisää päivääkään työkykyä vaan lyhentää sitä. Ne tehköön eläkkeellä töitä jotka kykenevät, mutta ei kaikki kykene edes nykyisillä eläkeikä asetuksilla.
Itsellä meni pari vuotta enenkuin alkoi olo normalistumaan sen verran multitakaus söi miestä hajalle.