Lähettäjä: Loppu lähenee 
Päivämäärä:   8.3.26 12:53:50

Onko täällä omaishoitajia tai muita jotka ovat pystyneet järjestämään aikaa ja hoitavat vanhempansa loppuun asti. Minkälaista se oli / on.
Itsellä edessä ja mietin miten järjestän. Välimatkaa 200 km. Maatila. Hevosia ja lihakarjaa. Lapset jo muualla ja mies huonossa kunnossa. Oma äitini alkaa olla syöpähoitojen uuvuttama ja tarvitsee apua mutta ei haluaisi vielä lähteä kotoa. Teen mitä pystyn mutta kun joka paikkaan ei repeä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   8.3.26 12:58:01

Pystytkö ottamaan äitisi teille asumaan?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.26 13:27:32

Samaa kysyn. Pystytkö ottamaan äidin luoksesi asumaan? Varsinkin jos on sama SHP/HVA, niin ei luulisi olevan kovinkaan hankala järjestää sairaanhoitoa kun sitä tarvitsee. Eikä sinun tarvitsisi kotoa siirtyä mihinkään, kun äitisi siirtyisi sinun luo.

Lähettäjä: Loppu lähenee 
Päivämäärä:   8.3.26 13:35:31

Ei halua tänne korpeen kun kaikki ystävät (vaivaiset rollaattorimummot) asuvat siinä lähellä ja joskus käyvät kylässä tervehtimässä. Täällä ei ole ketään ja lähimpään sairaalaan on tunnin matka. Hän vielä pystyy olemaan kotona ja puuhailemaan jotakin mutta luulen ettei kauaa. Otan toki tänne heti jos haluaa ja on järkevää. Siellä kuitenkin lähellä tuttu sairaala, lääkärit, ympäristö.

Lähettäjä: Loppu lähenee 
Päivämäärä:   8.3.26 13:36:33

Eri kunta eri shp

Lähettäjä: ¨¨ 
Päivämäärä:   8.3.26 13:52:20

Minun äidilläni vähän sama tilanne. Paitsi että hän asuu skutsissa ja minä kaupungissa. Mutta parempaa hoitoa hän siellä saa ja on kavereita samassa korttelissa asuvien ihmisten kanssa, eli melkein vastapäätä asuva mummo käy joskus kylässä ja soittelevat silloin tällöin. Naapureita moikkaa ja lörpöttelee tavatessa. Kavereihin kuuluu myös eräs paikkakunnan tk-lääkäri, eli häneltä saa ohituskaistan hoitoon ja neuvoja kotikonsteihin, ettei aina tarvitse lähteä päivystykseen. Myös monien muiden ammattilaisten kanssa on kaveri niin, että uskaltaa suoraan kysyä neuvoa. Eli saa apua asiooihin, kun aina joku kertoo, mistä ja keneltä neuvoa saa. Asuu nyt kilometrin päässä kylältä, eli lähellä kaikkea, ja saa apua, kun ei asu hevon kuusessa.

Täällä kaupungissa kaikki on vaikeaa ja mitään apua ja palvelua et saa ja täällä ei tutustu keneenkään. Eli parempi hänen on olla siellä missä on nyt, vaikka välimatkaa minuun on 500 km ja sairaalaan 300 km. Tk:een on vähän yli km ja kylälle 1 km, joten hyvä siellä on olla.

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   8.3.26 14:03:46

Nykyisin saa valita, missä paikassa hoitoon menee.
Huomaa se, että sinulla on velvollisuudet omaa perhettäsi, omaa elämääsi ja itse itsellesi hankkimaasi kohtaan. Äitisi tekee itse omat valintansa. Hän saa asua sillä missä tahtoo ja miten tahtoo, ja hankkii tarvitsemaansa apua mistä parhaaksi näkee.

Lähettäjä: Been there 
Päivämäärä:   8.3.26 14:17:51

Itsellä ollut samanlainen tilanne. Oli raskasta aikaa ja kävin niin usein kuin mahdollista mutta koko ajan sai olla huolissaan. Äitini kuoli kotonaan niin kuin varmasti halusikin ja sen jälkeen romahdin itse täysin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.26 14:33:49

"Välimatkaa 200 km."

Tähän se kaatuu. Ellei äiti halua muuttaa, hän hyväksyy sen tosiasian että sinä et voi olla apuna.

Lähettäjä: Paula 
Päivämäärä:   8.3.26 15:10:04

Muistakaa kysyä vapaaehtoisesti lapsettomilta, kuka heistä huolehtii kun he vanhenevat.

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   8.3.26 15:45:29

"Muistakaa kysyä vapaaehtoisesti lapsettomilta, kuka heistä huolehtii kun he vanhenevat."

Eipä niillä lapsellisillakaan välttämättä ole ketään, joka heistä huolehtisi. Joskus se on vanhempien oma syy (kohdelleet lapsiaan huonosti), tai lapsi voi kuolla ennen vanhempiaan, tai sairastua vakavasti, tai olla syntyessään jo vammainen/sairas tai vammautua hoitovirheen vuoksi, tai vanhemmat katkoa välit huonokäytöksiseen lapseen, tai sitten lapsia ei vain kiinnosta olla vanhempiensa kanssa tekemisissä.

Lapsethan eivät ole vanhemmilleen mitään velkaa, joten älkää tehkö lapsia siksi, että kuvittelette heidän olevan vanhuutenne turva. Lapsenne ovat kuitenkin jotain autisteja, joilla on haasteita ihan perus arjesta selviytymisessä, joten eivät he koskaan kykene olemaan vastuussa kenestäkään muustakaan. Ainakin nykyään tuntuu, että vähintään joka toinen lapsi on erityinen ja puolet heistä niin vaikeasti haastavia, ettei normaalista elämästä tule koko perheellä yhtään mitään.

Eräällä iäkkäällä pariskunnalla oli kaksi lasta. Toinen kuoli parikymppisenä johonkin mystiseen sairauteen ja toinen kolmekymppisenä autokolarissa. Eli ei auttanut, että oli lapsia.

Monilla lapsetomilla on kuitenkin hyvä turvaverkko ja auttajia. Ja monilla lapsellisilla ei lapsia kiinnosta auttaa vanhempiaan. Sitten kun tällaisella vanhuksella on joku ulkopuolinen auttaja, vaikka naapuri, ja tämä testamenttaa omaisuutensa sille naapurille, niin alkaakin lapsi/lapset rääkyä, ettei noin voi tehdä ja testamentti täytyy mitätöidä, kun kyllä meidän äidin omaisuus kuuluu meille lapsille eikä kellekään naapurille. Lapset saavat toki lakiosansa, mutteivät yhtään enempää.

Mutta heille on niin karseaa, ettei saa koko omaisuutta, vaikkei ole vuosikymmeniin kiinnostanut olla edes tekemisissä vanhempansa kanssa, toisin kuin sillä naapurilla, joka on auttanut vanhusta päivittäin viimeisen 10 v ajan.

Lähettäjä: 77 
Päivämäärä:   8.3.26 15:46:44

"Muistakaa kysyä vapaaehtoisesti lapsettomilta, kuka heistä huolehtii kun he vanhenevat."

Pitääkö muistaa kysyä tämä sama kysymys myös vasten tahtoaan lapsettomiksi jääneiltä? Tai niiltä, joiden lapset ovat menehtyneet ennen vanhempiaan? Tai joiden ainoa lapsi on kehitysvammainen, joka ei ole koskaan oppinut elämään itsenäisesti?

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   8.3.26 15:49:41

Paulan munahedelmät ovat ainakin jotain vähäjärkisiä, äidinperintöä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.26 15:51:03

Kyllä sitä kannattaa kysyä. Yhteiskunnan apuun ei voi enää luottaa, tarvitset jonkun pitämään puoliasi kun et itse siihen enää kykene.

Lähettäjä: trr 
Päivämäärä:   8.3.26 15:54:02

"Kyllä sitä kannattaa kysyä. Yhteiskunnan apuun ei voi enää luottaa, tarvitset jonkun pitämään puoliasi kun et itse siihen enää kykene."

No ehkä siihen mennessä eutanasia on laillistettu. Tai olen saanut lääkäriltä reseptin johonkin lääkkeeseen, jonka yliannostus vie hengen ja saan t4pettua itseni kotiin. Sitten kirjoitan kirjeen pöydälle, että t4poin itseni, kun en enää pärjännyt itse ja apua ei muualta saa ja pakko oli tehdä näin, kun eutanasia ei ole laillinen, jotta olisin voinut nukkua pois valvotuissa oloissa siistillä tavalla. Eli onnea sille, joka tulee siivoamaan jätteeni pois.

Jotka tietävät, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, varmasti ymmärtävät, mitä tuossa tarkoitetaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.3.26 16:31:32

Itse toimin äitini omaishoitajana, mutta mulla oli tilanne, missä se oli mahdollista. Asuimme lähekkäin ja olin vauvan ja taaperon kanssa vanhempainvapaalla tuolloin. Olihan se raskasta aikaa, mutta olen kiitollinen siitä, että sain sen hoidettua noin. Tietenkään toisenlaisessa tilanteessa ei mahdollisuutta olisi ollut.

Lähettäjä: Uoma 
Päivämäärä:   8.3.26 17:02:39

Huoh. Tsemppiä. Minun vanhempani asuu samalla kylällä, vain muutaman kilometrin päässä, ja olen hyvin, hyvin, hyvin kuormittunut hänen tilanteestaan. Hän on parin vakavan sairauden myötä huonossa fyysisessä kunnossa, vaikkei olekaan kuolemansairas, ja tapaturman jälkeisen hoitovirheen vuoksi hänen kävelynsä ja liikkumisensa meni erittäin huonoksi ja hän joutui esim. luopumaan autoilusta. Nämä vielä kestäisin, mutta hänellä on myös ahdistuneisuutta, johon määrätyn lääkityksen hän muutaman vuoden välein lopettaa kuvitellessaan pärjäävänsä ilman. Sitä seuraa puolen vuoden hirveä jakso, kun hän voi todella huonosti. Tämä rundi on käyty muutaman kerran ja ne ovat vaikuttaneet minun jaksamiseeni enemmän kuin ymmärrän.

Minun pitäisi varmaan hakeutua johonkin masentuneen läheisten tukiryhmään, koska tämä on hyvin vaikeaa. Ottaisin vaikka vanhempani syöpähoitoajan takaisin jos saisi valita, ennemmin kuin tämän. Ja hän sentään asui meillä hoitojensa ajan, ja oli kuolla pari kertaa.

Vanhempani on minulle hyvin rakas. Silti en meinaa jaksaa, kun hän on aivan autettava niin monessa asiassa, ja kuormittaa minua henkisesti hyvin paljon.

Lähettäjä: mitää 
Päivämäärä:   8.3.26 22:22:34

Uoma. Tuo kirjoituksesi vahvisti minua erittäin paljon. Olen usein miettinyt että olenko liian äidillinen ja haluan aikuiset lapseni minua rohkaisemaan.
Se on lapsille taakka. Kiitos.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.26 22:47:35

"Muistakaa kysyä vapaaehtoisesti lapsettomilta, kuka heistä huolehtii kun he vanhenevat."

Se, kuka haluaa perinnön.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   8.3.26 23:26:57

Anna äitisi päättää, missä haluaa asua.

Tiedän vanhan rouvan, joka asui koko ikänsä Itä-Suomessa. Hyvin sosiaalinen ihminen, ja laaja ystäväpiiri. Asui ok-talossa, ja hoiti puutarhaa mielellään.
Kun hänen miehensä kuoli, tytär pakotti äitinsä muuttamaan toiselle puolelle Suomea pieneen yksiöön.
Rouvasta tuli tk:n vakioasiakas. Milloin meni jalat alta, milloin ei henki kulkenut. Pääsi usein yhdeksi yöksi vuodeosastolle, ja aamulla oli täysin terve. Auttoi muita potilaita, ja höpötteli päiväsalissa.
Väkisin sai kotiuttaa.
Rouva kertoi, että asuessaan toisella puolen Suomea, tytär miehineen ja lapsineen kävi noin kertaa kuukaudessa, ja olivat aina koko viikonlopun.
Eikä hänellä heitä varsinaisesti edes ollut ikävä, koska ystäviä näki päivittäin, oli tilit paikat ja puuhat.
Nyt tytär käväisee viisi minuuttia kerran viikossa, lapsenlapsia ja vävyä ei ole nähnyt kuin juhlapäivinä.
Ei tunne paikkakunnalta ketään, eikä yksiössä ole mitään tekemistä. Kun menee kahvilaan tai "mummokerhoon", niin kukaan ei juttele. Melkein pakenevat, kun hän puhuu omaa murrettaan.
Rouva on vanhentunut parissa vuodessa todella paljon, ja kyllästynyt koko elämäänsä.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   8.3.26 23:27:37

Mua ihan oikeesti hirvittää vanheta tässä maassa lapsettomana. Voi olla että sama tilanne ois lapsellisenakin, mutta silti. En tiedä kuka minua auttaa, ei kukaan :(

Omat vanhemmat vanhenee ja kaikenlaista pientä on mutta pärjäävät vielä. Pitäisi varmaan kysyä että onko kaikki hoidossa, edunvalvojat nimetty, hoitotahto jne jos tarve tulee, mutten kehtaa. Tulee olo että ajattelen heidän olevan hölmöjä. Apua tarjoan aina missä pystyn mutta eivät meinaa ottaa sitä oikein vastaan. Ja minusta on erikoista sanoa että jos eivät halua tai haluavat tehdä niinjanäin, koska heillä on siihen oikeus, niin mitä se oikeus auttaa siinäkohden kun eivät enää ehkä osaa ajatella omaa parastaan?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.3.26 10:24:05

Tuli paha mieli toisen tähden kertoman vanhan rouvan puolesta :(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.3.26 11:30:45

Olen lapseton ja tiedän miten lopetan elämäni kun tulee tilanne etten enää ilman apua pärjää. Autettavana en halua elää muutenkaan, kyllä se on aika lähteä kun itsenäisyys menee. Perintö menee jollekin eläinsuojeluyhdistykselle jos ei ketään erityisen mukavaa ja auttavaista ihmistä tule elämän varrella matkaan mukaan.

Omat vanhempani ovat ilmoittaneet aikoja sitten että eivät meistä lapsista halua omaishoitajia vaan vanhainkotiin matka vie kun ei enää ilman jatkuvaa apua pärjää. Samoin ovat todenneet molemmat isoäitini jotka edelleen hyvissä voimissa porskuttavat, toinen vielä omassa kodissa ja toinen tyytyväisenä vanhainkodissa jonne halusi itse kun miehensä kuoli. Ja onneksi sinne aika helpolla sitten pääsikin, ei tarvinnut siitä vääntää minkään tahon kanssa.