|
Lähettäjä: Ärsyttää minua
Päivämäärä: 6.3.26 13:25:14
Olemme siskoni kanssa aika eri tyylisiä ihan jo luonteiltamme. Ikää on minulla 43 ja siskollani 48 eli emme ole edes enää kovin nuoria aikuisia. Tuntuu, että vuosi vuodelta siskoni ärsyttää minua enemmän ja enemmän ja muutaman viimevuoden olen saanut pinnistellä kohteliaan tekohymyn naamalle, kun olen ollut siskoni kanssa tekemisissä.
Jouluna siskoni tuli hakemaan minua, kun menimme vanhemmilleni jouluna viettämään. Jouluni oli välittömästi pilalla, kun siskoni ennen tervehtimistä aloitti ärsyttävän naurun mistä ei meinannut tulla loppua. Aiheena se, että kuvittelinko muuttavani vanhemmille takaisin kun minulla on niin paljon tavaraa mukanani. Minulla oli reppu (yöpymis kamppeet minulle ja lapselle) sekä kaksi kestokassia. Toisessa ruuat, koska sovimme aina nyyttäri periaatteella kuka tuo mitä symisiä ja toisessa lahjat. No ehkä siskoni ei vain ymmärtänyt tavaran määrää, koska hänen osuutensa oli pussi manteleita ja rusinalaatikko ja lahjoja hän ei anna koskaan kenellekkään jos ne pitää maksaa itse tai osallistua maksuun. Minulla oli ne glögit, laatikkoruokia, rosoli sekä napostelu herkkuja myöhemmälle illalle. Joka tapauksessa siskoni saa aina sellaisen tekonauru kohtauksen mistä ei meinaa tulla loppua kun näemme jostain vastaavasta syystä kuin nyt se, että minulla on kaksi kassia ja reppu parin päivän jouluvierailua varten.
En myöskään voi ymmärtää siskoni tapaa elää. Hän on käynyt lukion ja sen jälkeen tehnyt hommia jos sattuu saamaan ja kiinostamaan. Yleensä ei kiinosta, kun on niin rankkaa jos töissä pitää käydä muutamanakin päivänä viikossa. Juuri oli jossain työllistämis projektissa 3 x viikossa 6 h päivän ja lopetti sen kesken, kun eihän kukaan jaksa sellaista määrää raskasta työtä. On hyvin usein asunnottomana, kun ei saa vuokriaan maksettua ja olettaa, että kyllä joku sukulainen ottaa hänet luokseen asumaan kunnes saa taas asunnon itselleen.
Nähdessämme muistelee lapsuuden ja nuoruuden asioita mitä minä olen tehnyt ja muistelee niitä pilkalliseen sävyyn ja odottaa muidenkin yhtyvän hänen tekonauruunsa. Samoin jos kuulee minun harrastuksistani, matkoistanintai mistä vain niin ne ovat syy pilkata, kun eihän ne minulle sovi ja kuka viitsii tehdä sellaista.
Meillä on whatapissa perheryhmä ja sain jo äitini kysymään miinulta aika ikävään sävyyn, että miksi en kommentoi ja tykkäilensiskoni sinne laittamista koira kuvista. Siskoni laittaa mielestäni aika samanlaisia kuvia, missä koira makaa tai istuu useamman kerran päivässä. En ole kovin koira ihminen (en nyt inhoakkaan koiria), mutta ei minulla ole tarvetta ihailla ja läsyttää jonkun muun koirakuville toistuvasti. Vielä kun toedän, että siskoni ottaa aina koiran, aluksi se on kaikki kaikessa, mihinkään ei mennä ilman koiraa ja siitä lähetellään luvia. Sitten koira lakkaa kiinostamasta viimeistään parin vuoden päästä ja antaa sen jollekin tutulle, kun ei jaksa ulkoilla säännöllisesti.
Minua ärsyttää, kun nykyään pelkästään siskoni näkeminen tai hänestä kuuleminen saa ärsytyksen pintaan. En jaksaisi yhtään hänen seuraansa ja huomaan, että sukujuhlat ovat yhtä piinaa jos siskoni on paikalla. En vain jaksa hänen juttujaan ja tapaansa kaivella asioita joista voi pilkata minua ja sitten se louskuttava tekonauru päälle jolloin katsoo kaikkia muita saadakseen heidätkin osallistumaan. Yleensä näistä tilanteista seuraa vain kiusallinen hiljaisuus. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa ja millä oppisi vain sietämään siskoa? Tai siis etten ärsyyntyisi hänen käytöksestään ja saisin oman mielialan pysymään hyvänä hänen seurassaan.
|