Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   5.3.26 11:44:55

Miten muut äidit oikein jaksaa/jaksoi olla alkuraskauden aikana töissä? Tuntuu jotenkin ihan mahdottomalta ajatukselta olla töissä ja keskittyä aivotyöhön, kun on niin huono ja nuutunut olo. Ei jaksaisi edes istua vaan ainoa mitä jaksaisi tehdä, on maata pelkästään sängyssä. Toki olot hieman vaihtelee päivittäin, että joskus on hitusen parempi olo ja sitten jotain jaksaakin. Kyllä tämä koko raskausaika olisi vapaata, jos miehet synnyttäisivät. Kukaan mies ei raahautuisi tälläsellä ololla viikko tolkulla töihin.

Miten selvitsitte? Jotain kikkakolmosia jaksamiseen?

Lähettäjä: mandariina 
Päivämäärä:   5.3.26 11:54:48

Itse jouduin jäämään töistä pois sairaslomalle jo ihan heti alkuraskaudesta todella rajun pahoinvoinnin ja siten oman voinnin heikkenemisen takia. Ja olin koko raskausajan todella huonokuntoinen haamu ja ihan työkyvytön (välillä olin myös sairaalahoidossa lyhyempiä ja pidempiä jaksoja, kun kunto meni niin heikoksi). Oli ehdottomasti elämäni kamalimmat kuukaudet! Ja henkisesti oli myös tosi kova paikka pudota työssä viihtyvästä, aktiivisesta, elämäniloisesta, kilpaurheilevasta ihmisestä yhtäkkiä sängyn pohjalle kuihtumaan.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   5.3.26 12:01:20

Ekassa raskaudessa ei ollut liian paha kun kevyt toimistotyö ja kotona sai levättyä heti työpäivän jälkeen.
Toisessa raskaudessa oli oikeasti haasteita kun olin osa-aikaisena töissä ja osa-aikaisesti kotona taaperon kanssa, aamuisin oli oikeasti tuskaa päästä ovesta ulos.

Mulla isoimmat auttavat jutut oli jatkuva syöminen joka piristi vähän ja oikeasti paljon unta. Rv 7-14 nukuin n 12 tuntia yössä ja vaikka se ei tehnyt olosta paljon parempaa, auttoi se selviytymään päivistä.

Ongelma on se että sohvalla makaaminen ei paranna oloa myöskään ja lisäksi se tekee taas aktiivisuuden aloittamisesta vaikeampaa. Itse jouduin jättämään 2kk ajaksi kaikki fyysiset treenit pois kun väsymys oli niin kova ja aloittaminen uudelleen sen jälkeen oli melkein yhtä vaikeaa. Ja hyvä olisi kuitenkin olla aktiivinen raskausaikana, itselleni se oli erityisen tärkeää radin takia

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   5.3.26 12:25:02

Kiitos kommenteista kummallekin! Vertaistuki aina auttaa! :)

Itsekin olen ollut aika aktiivinen puuhailija, niin muutos sohvamöröksi on ottanut yllättävän koville. Se tässä itseänikin mietityttää, että jos röhnöttää sängyn pohjalla sen 2kk, kuinka vaikeaa sitten on aloittaa liikkumista. Totta on sekin, ettei siitä tule sillä tavalla parempi olo, vaan pelkästään niska ja selkä kipeäski. Mutta en lenkille viitsi itseäni pakottaa huonossa olossa, kun olen muutaman kerran yrittänyt ja sitten siellä lenkillä yrjöilen ja olo ei palaudu ollenkaan enää lenkin jälkeen vaan sitten koko loppupäiväksi jää vielä kaameampi olo kuin ilman lenkkiä.

Töissä toki tulee tehtyä pakollinen ja teen myös paljon etänä, niin puoli-istuva asento sängyssä koneen kanssa auttaa jonkin verran. Vaikea olisi kuvitella, jos pitäisi johonkin fyysiseen työhön raahautua, kuten hoitotyö taikka tehdastyö. Nostan hattua kaikille näille naisille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.3.26 12:30:13

Tein koko raskauden osa-aikaisena, eli 4-6 h päivässä. Ja jäin viimeisen kolmanneksen alussa jo pois kun tajusin itsekin ettei musta ole enää mitään hyötyä (fyysinen työ). Kävin hitaaksi, kankeaksi ja kömpelöksi. No pois jäännistä meni viikko ja jouduin osastolle ja viikko siitä lapsi leikittiin ulos keskosena.

Liikuin kyllä koko raskauden ajan niin reippaasti kuin pystyin. Jossain vaiheessa muistutin kyllä vaappuvaa pingviiniä kun koiran kanssa olin ulkona :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.3.26 13:09:47

Jouduin jo alkuraskaudesta saikulle rajun oksentamisen takia. En ole koskaan ollut niin huonovointinen, raskaus oli elämäni kamalin kokemus heti synnytyksen jälkeen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.3.26 13:15:08

Yhdessä kolmesta raskaudesta minulla oli niin huono olo, että olin viikon saikulla. Muissa voin kyllä huonosti, mutta onnistui, kun etänä makoilin sohvalla ja sängyssä läppärin kanssa. Ja tein vaan pakollisia. Kaiken muun lykkäsin. Sitten keskiraskauden virtapiikissä sainkin ne kaikki ja enemmänkin tehtyä. :D Vaikka jokaisessa raskaudessa oli tosi huono olo, niin minulle toimi töiden tekeminen. Se auttoi pitämään ajatuksia muualla. Vapaapäivinä oli aikaa ajatella pahaa oloa 24/7, töissä oli pakko ajatella muutakin. En silti sano, että kaikkien pitäisi väkisin pysyä töissä, koska minäkin pysyin. Ihmisiä, töitä, yms. on erilaisia. Alkuraskaudessa liikunta jäi, mutta kun huono olo vähän hellitti, pakotin itseni liikkeelle. Koska se auttoi niin raskausaikana kuin synnytyksessä. Vikassa raskaudessa löysin vesiliikunnan. En muuten ole ahkera uimaan, vesijuoksemaan tai -jumppaamaan, mutta raskausaikana se toimi hyvin. Olin viitenä aamuna viikossa hallilla, kun ovet avattiin. Vedessä pystyi tekemään mitä vaan ja turvallisesti.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   5.3.26 13:17:55

Kolmannessa tein 2 kk töitä puolimakuulta kotisohvalla. En pystynyt istumaan saati seisomaan kuin pieniä hetkiä.

Etätyöt ja joustava työaika mahdollisti, jos olis pitänyt olla toimistolla olisin ollut saikulla.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   5.3.26 13:18:37

“Mutta en lenkille viitsi itseäni pakottaa huonossa olossa, kun olen muutaman kerran yrittänyt ja sitten siellä lenkillä yrjöilen ja olo ei palaudu ollenkaan enää lenkin jälkeen vaan sitten koko loppupäiväksi jää vielä kaameampi olo kuin ilman lenkkiä.”

Joo en minäkään alkuraskauden aikana tehnyt mitään ylimääräistä urheilua mutta jo se että nousi ylös, raahautui töihin ja töissä vähän käveli ympäriinsä ylläpiti edes pientä aktiivisuutta. Sitten kun pahin väsymys helpotti (mulla aina vko 14 on se raja) niin sitten taas liikkumaan mutta se oli kyllä oikeasti iso haaste päästä takaisin siihen rytmiin vaikka aluksi tietysti laskikin vaatimustasoa ihan reilusti.

Aina välillä mietin että olisiko ollut eri tilanne jos olisi hankittu lapset nuorempana (olin 37 ja 39 raskauksien aikana), ehkä silloin olisi jaksanut paremmin mutta kyllä sitä tästäkin selvittiin, hammasta purren. Tuli kyllä ihan erilainen arvostus pitkäaikaissairaita kohtaan (se jatkuva ikävä olo masentaa ja ahdistaa myös vaikka tietää että se loppuu aikanaan) sekä just niitä kohtaan jotka tekee aktiivisempaa työtä.

Millä viikoilla olet nyt?