|
Lähettäjä: Balanssi
Päivämäärä: 5.3.26 09:31:58
Oletteko huomanneet ilmiön, jossa karsinatäyte vaihtuu tiheämpään kuin ratsastussaappaat, mutta hevosharrastus itse tuntuu polkevan paikallaan? Puhun ilmiöstä, jota voisi kutsua ”uuden hevosen huumaksi” tai jatkuvaksi pelastusoperaatioksi, joka päättyy aina samaan lopputulokseen: harrastusinto lopahtaa, hevonen jää seisomaan, ja lopulta se lähtee kiertoon tai teuraaksi ”vaikeana”.
Tämä mekanismi on hevosmaailman vaiettu syöpä, ja se noudattaa lähes poikkeuksetta samaa kaavaa.
Kierre alkaa usein siitä, kun edellisen hevosen kanssa on tullut seinä vastaan. Sen sijaan, että katsottaisiin peiliin tai panostettaisiin ammattilaiseen ja säännölliseen valmennukseen, haetaan ratkaisua kauppasivustoilta. Uusi hevonen on kuin puhdas lehti – se edustaa toivoa, osaamista ja uutta alkua.
Mutta kun aikaa kuluu ja uutuudenviehätys karisee, arki iskee silmille. Hevonen kotiutuu, se alkaa testata rajojaan tai reagoida epäsäännölliseen liikutukseen ja puutteelliseen johtajuuteen. Tässä kohtaa monen harrastajan kohdalla ratsastus- tai ajokerrat harvenevat. Hevosesta tulee "hankala", ja se jätetään tarhaan seisomaan.
Mekanismiin liittyy lähes aina krooninen rahapula. Koska budjetti on tiukka, ostetaan hevosia, joilla on jo valmiiksi haasteita: terveysongelmia tai puutteellinen koulutus. Kun hevonen sitten seisoo käyttämättömänä, se vain kuluttaa resursseja tuottamatta iloa.
Lopulta ollaan tilanteessa, jossa hevonen on pakko hävittää, jotta saadaan tilaa ja rahaa seuraavalle ”toivolle”. Ja kierre alkaa alusta.
Hevonen on peili, ei harrastusväline
Hevonen on laumaeläin, joka tarvitsee rutiineja, johdonmukaisuutta ja säännöllistä työtä pysyäkseen järjissään ja terveenä. Jatkuva omistajien ja ympäristön vaihtuminen on hevoselle valtava stressitekijä.
Pahinta tässä kierteessä on se, että hevonen leimataan usein ”huonoksi” tai ”mielenvikaiseksi”, vaikka kyse on puhtaasti ihmisen osaamattomuudesta tai sitoutumisen puutteesta. Meidän pitäisi uskaltaa kysyä: jos usea hevonen pihassasi muuttuu ongelmahevoseksi, onko vika todella eläimessä?
Onko harrastus identiteettiä vai toimintaa?
Meidän on aika puhua siitä, miksi pidetään hevosia, jos niitä ei todellisuudessa jakseta tai osata liikuttaa säännöllisesti. Onko kyse vain halusta kuulua ”hevosihmisiin”?
Hevosharrastuksen ei pitäisi olla kulutusjuhlaa, jossa eläimet ovat kertakäyttötavaraa. Toivoisinkin, että jokainen meistä pysähtyisi miettimään: riittääkö aikani, taitoni ja rahani tarjoamaan tälle eläimelle pysyvän kodin ja lajinmukaisen elämän, vai olenko vain osa tätä surullista vaihtokauppojen ketjua?
|