|
Lähettäjä: Ap
Päivämäärä: 4.3.26 21:17:05
Olen kerran aiemminkin ollut avoliitossa ja se päättyi yllättäen miehen päätöksestä eroon. Nykyiselle tämä on ensimmäinen kerta asua yhdessä jonkun kanssa ja hän on asian suhteen kuin viilipytty. Itseäni joku kuitenkin välillä kaihertaa. En tiedä onko aiemman suhteen huono kokemus tähän syypää. Olemme jutelleet läpi kaikki talouteen, siivoamiseen, tulevaisuuteen yms liittyvät asiat. Mies viettää luonani varmaan enemmän aikaa kuin omassa kodissaan ja silloinkin kun hän on täällä, tehdään omia juttujamme eikä olla koko ajan toistemme kanssa. Toki yhteistä tekemistä järjestetään säännöllisesti. Pidän siitä että mies on täällä mutta tykkään myös yksin asumisesta.
Kummatkin ovat rauhaa rakastavia ja vähän jopa erakoita, tämän vuoksi asunnossa pitää olla tarpeeksi huoneita että kumpikin saa tarvittaessa omaa rauhaa. Teemme vuorotyötä eli voi olla päiviä jolloin näemme toisiamme vain pikaisesti.
Miehen mielestä hänen asuntonsa on turha rahanreikä koska hän on luonani niin paljon, ja olen kyllä itsekin samaa mieltä. Suhteessa on muutenkin kaikki hyvin joten miksi epäilen? Olen kyllä ihan positiivisella mielellä ryhtymässä muuttohommiin ja suuren osan ajasta myös innoissani, silti tämmöisiä vähän ahdistuneita ajatuksia tulee välillä mieleen. En usko miehen haluavan eroa, mutta pelkäänkö enemmän itsenäisyyden kuin miehen menettämistä? Pelkäänkö sitä, etten voi olla samalla tavalla oma itseni kuin yksin kotona ollessa? Voi kun osaisin tähän vastata.
Ja vuokralle tarkoitus muuttaa.
|