Lähettäjä: Tykätty(kö?) 
Päivämäärä:   3.3.26 12:13:39

Otsikossa kysymys. Eli oletko kuvitellut joskus olevasi pidetty henkilö jossain porukassa, (esim. töissä) mutta sitten on käynytkin ilmi, ettet ollutkaa n? Miten asia lopulta tuli ilmi ja miten käsittelit sitä?

Itse olen ollut pienessä työyhteisössä yli kymmenen vuotta ja nyt jo toisen kerran minut on jätetty erään yhteisen ajanvieton ulkopuolelle. Viimeksi kun asia tuli ilmi, sain lopulta kutsun ja selityksen jostain puuttuvasta numerosta. (En tosin ollut ainoa), mutta toista kertaa tämä ei mene läpi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.3.26 12:15:50

Mitä sä selität? LÄÄKKEET!

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   3.3.26 12:22:56

- , lääkkeitä täällä taitaa kaivata aloittajan sijaan joku ihan muu.

Aloittaja, onpa kurja tilanne. Oletko kysynyt asiasta? Onko illanvietto siis työpaikan järjestämä vai ihan työkavereiden vapaa-ajalla järjestämä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.26 12:24:46

En ja olen muutenkin ollut aina huomaamaton enkä ole koskaan kuulunut mihinkään porukkaan.

Lähettäjä: ei_omalla 
Päivämäärä:   3.3.26 12:25:56

Joskus olen havainnut samaa. Sellainen löyhä kaveripiiri niin useamman kerran kun jotain pientä huomasi niin tajusin kuvion. Mun tapauksessa pari henkilöä ei pitänyt minusta (tai oliko ehkä kateellinen tai jotain) niin homma tuli heidän kauttaan esille. Hankala selittää ton tarkemmin.. Mutta eihän sille oikein mitään voi. Syystä tai toisesta joku ei pidä jostain ja jos ei mitään isoa syytä ole taustalla niin se tulee pienistä asioista esille.

En siis tiedä oliko ihan sama kuvio kuin alottajalla mutta sanon vaan että kyllä näitä sattuu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.3.26 12:32:49

En ole luullut olevani pidetty, mutta olen työ ja opiskelu porukoissa luullut, että kun kaikki kutsutaan ja kun olen ollut huoneessa, jossa asiasta on keskusteltu niin olen kuulunut tähän porukkaan kunnes sitten myöhemmin kuulin illan vietosta josta minut oli jätetty ulos.

En edes loukkaantunut tästä, ihmettelin toki. Minut kutsuttiin sitten myöhemmin mukaan ja osallistuin, mutta totesin että näiden ihmisten kanssa ei tule moikkaus välejä kummempia ystävyyksiä koskaan.

Asioita voi hoitaa tyylikkäästi tai sitten ei.. Näistä tulee välillä mieleen, joku yläaste meininki ja en halua mitään läheisiä välejä näiden ihmisten kanssa muutenkaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   3.3.26 12:53:54

Olen jo vuosia sitten oppinut, että paha kello kalkattaa kauas ja usein valehdellen ja vääristäen asioita...
Siksi olen yrittänyt pitää matalaa profiilia ja tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta eihän se ole onnistunut, kun toisilla on minusta jo ihan omanlaiset ennakkokäsitykset.

Siis vastaus aloittajan kysymykseen: en ole luullut.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   3.3.26 13:09:06

En ole luullut, mutta joskus luulin että olen ihan ok tyyppi muiden mukana. Sitten kävi sellainen klassinen että työkaveri x kysyi että ootko tulossa lauantaina niihin bileisiin. Hupsista, kun mut oli unohdettu kutsua. Sinne oli kutsuttu kaikki muut alle 30v työntekijät paitsi mut ja yhden pariskunnan jota kaikki inhosi ihan avoimesti. Tuli siitä kyllä huono fiilis eikä sen työpaikan suhteen enää palannut sellainen olo että kuuluisin porukkaan.

Sen jälkeen olenkin pyrkinyt asennoitumaan niin, että se riittää kun työni teen. Nykyisessä työpaikassa ei myöskään tule kutsuja minnekään pikkujoulujen etkoille tms mutta en jaksa välittää. Kun alkavat täyttää työasioihin tarkoitettua watsappryhmää hassuilla kuvilla etkoiltaan niin mainitsen että tämä ryhmä on vain työasioille eikä pienen piirin inside-jutuille.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   3.3.26 13:26:11

Tunnistan aloittajan kuvaaman tilanteen. En ole koskaan luullut olevani erityisen pidetty tai vihattu, mutta kanssakäyminen sujunut kaikkien kanssa kun pitää niistä peruskäytöstavoista kiinni. En koskaan ole kuulunut niinkään ydinporukkaan vaan ennemminkin sen ulkopuolella.

Lähettäjä: gw 
Päivämäärä:   3.3.26 13:32:13

Kyllä.

Vähän samantyyppinen tilanne kuin aloittajalla takana. Tiivis työporukka, paljon oltu tekemisissä myös vapaa-ajalla. Nyt syksyllä osa porukasta lomautettiin, minut siinä mukana. Samoihin aikoihin läheiseni kuoli. Kukaan ei ole pitänyt yhteyttä millään tavalla. Välillä on tarvittu työntekijöitä eikä minua ole kertaakaan kysytty töihin, vaikka muita on. Olen kyllä ilmaissut haluni lyhyisiinkin työpätkiin jos on tarvetta.

Onhan tämä ollut melkoinen järkytys, sillä pidin näitä ihmisiä ystävinäni. En tiedä miten tässä pitäisi palata takaisin töihin, epäilen että muut ainakin ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut.