|
Lähettäjä: voih
Päivämäärä: 26.2.26 07:43:14
... ei sentään toistensa kanssa :D Mutta tietyntyyppisten, minun kanssani aivan erilaisten naisten kanssa.
Itseeni siis vetoavat miehessä yleensä se, että meillä on sopivasti yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mies on mukavan ja luotettavan oloinen. Ulkonäöllisesti ehkä joo etäisesti hieman samantyyppisistä miehistä kiinnostun yleensä, mutta en sanoisi kaikkien ihastusteni olleen kuitenkaan aivan samasta muotista veistettyjä.
Ja yhteistä näille miehille on myös aina se, että he ovat yhdessä tai päätyvät yhteen vaalean ja itsevarman naisen kanssa, sellaisen joka pitää ohjat kädessään ja näyttää kaapin paikan, eikä arastele turhia elämässä, vaan tavoittelee sitä mitä haluaa.
Minusta nämä miehet kiinnostuvat aina kaverimielessä ja sillä tavalla tulemmekin hyvin juttuun. Tämä siis riippumatta siitä, olenko tavannut miehen jossain yhteydessä niin, että tiedän hänen jo olevan parisuhteessa ja kanssakäymisemme on jo lähtökohtaisesti vain kaverillista, vai tutustummeko tyyliin Tinderissä.
Juuri tässä alkuvuodesta viimeksi minulle tuli uusi kollega, jonka sormessa toki huomasin sormuksen, enkä nyt sano, että muutenkaan olisin päättömästi häneen ihastunut, mutta ajattelin heti, että onpa kivan näköinen ja mukavan oloinen tyyppi, juuri sellainen johon voisin toisissa olosuhteissa ihastua. Ja osoittautui, että tulemme kivasti toimeen ja meillä on paljon yhteistä. Ihan nauratti, kun näin hänellä puhelimen taustakuvana hääkuvan, jossa on juurikin vaalean ja hyvin itsevarman oloisen vaimonsa kanssa. Ja kun vaimo tuli yhtenä päivänä häntä toimistolta hakemaan, niin vahvisti vaan mielikuvaani.
Nurinkurisesti ainoat miehet, jotka ovat koskaan tunnustaneet kiinnostustaan minua kohtaan, ovat sitten sellaisia, joiden kanssa minulla ei tunnu olevan yhtään mitään yhteistä ja kanssakäymisemme perustuu siihen, että minä joudun pitämään keskustelua yllä, eikä mies vaikuta edes kovinkaan kiinnostuneelta. Mutta sitten he kuitenkin haluaisivat jatkaa tapailua ja ehkä tykkäävät sitten siitä, että olen aika kiltti ja vaikka tarvittaessa osaan pitää puoliani ja sanoa lopulta rehellisesti jos ei kiinnosta, niin otan aina kuitenkin huomioon muiden tunteet ja olen vähän sellainen huolenpitäjä. Olen yrittänyt antaa tällaisille miehille mahdollisuuden, mutta toivoisin tasapuolista parisuhdetta, enkä sellaista jossa minun täytyy ehdottaa kaikkea tekemistä ja vetää toista perässä ja en tiedä kiinnostaako toista oikeasti esim. ehdottamani yhteinen tekeminen, kun ei luonnostaan yhteisiä kiinnostuksenkohteita oikein tunnu löytyvän.
Yksinkin on oikein kiva olla ja olen suurimman osan elämästäni ollutkin. Että ei sillä että olisi pakko ketään löytää, mutta kunhan tässä vaan pohdin, että miten se meneekin aina näin...
|