|
Lähettäjä: Juu
Päivämäärä: 23.2.26 16:26:26
Oon haaveillut kumppanista koko ikäni, jo ihan lapsesta asti mulla on ollu lähes unelma se että on mies. Nuorempana yksin oleminen tuntui jotenkin tosi ahdistavalta, joten juoksin paljon baareissa ja koska sain paljon huomiota miehiltä niin seuran saaminen oli tosi helppoa. Mutta, en ymmärtänyt silloin sitä että eihän he nähny mussa vain sen kuoren. Mä itse kuvittelin sinisilmäisesti että nyt tuo rakastuu minuun. No ei rakastu.
Ja kun ei baarit riittänyt, selasin kuvake.netin tarjontaa ja tapasin sitä kautta miehiä. Kunnes tuli tinderit yms. Mut jostain syystä en saanu mitään kestään muutamaa kuukautta pidempään.
Ainoa oikea parisuhde on kestänyt 3 vuotta. Muut ollu lyhyitä. Nyt olen 35 vuotias, ja olin varmaan 3 vuotta käymättä minkäänlaisilla treffeillä enkä edes pyrkinyt siihen. Kun ei vaan jaksa, joka kerta pettyä ja miettiä mikä mussa on vikana. Kunnes nyt, annoin yhdelle mahdollisuuden. Lähdin liikkeelle ajatuksella että kaveri, mutta tunteet tuli mut pidin silti pään kylmänä. Mut ei, taas mä löydän itseni miettimästä miksi en vaan kelpaa ??
Olen jo kauan ajatellu että musta tulee se yksinäinen kissa mummo, kun en vissiin vaan osaa pariutua.
|