Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   23.2.26 06:29:16

Väärä ryhmä varmaa keskustella tästä kun hevosihmiset voi kuulua tähän. Mut siis pidättekö fanaattista harrastamista huonona asiana jos ajatellaan parisuhdetta? Jos toisen kaikki aika, raha ja fokus menee siihen. Puhuu koko ajan siitä ja toivois et kumppanikin alkais harrastaa samaa

Lähettäjä: Jaahas 
Päivämäärä:   23.2.26 06:59:38

Silloin se on huono asia jos itse et ole siitä kiinnostunut ja innostunut ja toinen toivoo että sinäkin alkaisit harrastamaan samaa. Eli myös rahoittamaan sitä.

Itsehän et voi rajoittaa toisen harrastamista mitenkään, jos on intohimoinen harrastaja niin sitten on. Se, että miten rahan kulutus sitten jakaantuu jos asutaan samassa taloudessa, on toinen asia. Sellainen ei käy laatuun, että se toinen hassaa niin paljon omaa rahaa siihen että sinun rahoistasi aletaan elää ja maksamaan muita kuluja.

Mitään valintaa et myöskään voi alkaa vaatimaan. Keskustella voi aina ja pitääkin, jos yhteisessä elämässä on jotain isompia suunnitelmia.

Lähettäjä: Vanilli 
Päivämäärä:   23.2.26 08:01:21

Itse henkilökohtaisesti en pidä. Minä harrastan itse hyvin intohimoisesti omaa lajiani ja mieheni omaansa. Meillä homma toimii näin hyvin. En varmasti olisi lainkaan hyvä puoliso ihmiselle, jolla ei olisi mitään omaa juttua. Varsinkin kun oma urheilulajini rajoittaa myös ihan tavallista elämää (esim minulla on hyvin tarkka ja tiukka ruokavalio, eli en voi vaikkapa lähteä treffeille ravintolaan tai syödä aina samaa ruokaa kotona mieheni kanssa tms). Ymmärrän, että moni ei haluaisi kaltaiseni ihmisen kanssa elää. Mutta oman mieheni kanssa tämä ei ole ongelma. Me molemmat kun ymmärretään, että toiselle se oma harrastus on suuri intohimo johon menee aikaa, rahaa, huomiota ja energiaa. Ja se oma laji myös tuo molemmille energiaa. Vaikka miehen harrastus on todella erilainen kuin omani, niin rakastan kuunnella kun mieheni kertoo siihen liittyvistä asioista, ne on hänelle tärkeitä. Se palo ja innostus hänen silmissään on minusta ihana. Ja usein jos vaan aikataulut sopii, niin käyn myös katsomassa hänen treenejään ja kisojaan ja samoin hän minun. Koskaan kumpikaan meistä ei kyllä ole painostanut toista vaihtamaan lajia omaansa, ei tulisi mieleenkään.
Mutta muista, että se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle. Eli jos juuri sinusta kumppanisi harrastamisen intensiivisyys tuntuu huonolta ja vaikealta asialta, niin silloin parisuhteenne ei toimi, ihan sama vaikka vastaava kuvio kahdella muulla ihmisellä toimisikin hyvin. Sinun ei tarvitse tykätä toisen harrastamisesta, aina elämäntyylit ei vaan mätsää ja parisuhteet sen takia ei vaan onnistu.