Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Olinko ilkeä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.2.26 20:25:15

Minulla on vuosia ollut hyvä ystävä. Kuitenkin välit viileni kun hän alkoi seurustelemaan vuonna 2023 ja jätti vastaamatta kaikkiin viesteihin vuoden ajan mitä hän tämän kumppaninsa kanssa oli yhdessä. Tai jos sain vastauksen se oli usein lyhyehkö tai kerran kun pitkän ajan jälkeen päätin kysyä pitäisikö tavata sain vastaukseksi "sulla on oma kumppani kysy siltä viihdykettä äläkä multa". Vuoden jälkeen erosivat jolloin tuli itkien takaisin ja kuuntelin surut ja kaikki. Jotenkin tämä ero oli hänen puoleltaan lapsellinen kaikkia kohtaan (ystäviään, exäänsä, perhettään jne) ja saattoi lähettää mulle 150viestiä tunnin sisään jossa avautui ja kun sai neuvoja ei ottanutkaan niistä mitään otetta. Tämä oli minulle raskasta koska sain päivittäin kuulla samat lorut tuntikausia mitä heidän suhteessaan oli hänen mielestä pielessä, mitä exänsä teki väärin, mitähän hän teki väärin (jos kaverit oli rehellisiä niin ei kuitenkaan ottanut niitä vastaan muuttuakseen paremmaksi ihmiseksi). Jaksoin kuitenkin VUODEN olla tukenaan ja tuntui että tämä ystäväni ei vaan päästänyt irti tästä exästä vaikka exänsä eli jo hyvin eteenpäin.

No puolivuotta sitten tämä ystäväni "erosekoaminen" ajaudutti hänet puhumaan ja lähentymään ihmiseen josta itse en tykkää, sillä tämä ihminen on patologinen valehtelija ja sillä sääliä ja huomiota keräävä. Tämä patologinen valehtelija on aika kova eromaan ihmisistä joten ystäväni haki kai vuoden eron jälkeen jotain tukea häneltä. Olin aika negatiivisesti hänestä puhunut vain tälle ystävälleni, koska olimmehan ystäviä ja ystäväni myös tunsi tämän ja oli huomannut todella kummallisia valheita. Patologinen valehtelija oli toki saannut itsensä näyttämään hyvältä itkutarinoiden kera ja ystäväni tuli minulle ihmettelemään miksi minulla on agenda tätä patologista valehtelijaa vastaan ja kuinka ne jutut ei pidä paikkaansa mitä olen hänestä sanonut (nämä asiathan olin kuullut patologiselta valehtelijalta itsestään, oli vaan unohtanut ne tarinat). Huomasin että suhteemme ystävääni viileni tästä ja epäluottamus syntyi, koska oli toki kertonut kaikki minun mielipiteeni tälle patologiselle valehtelijalle. Yhtäkkiä minä olin se paha ihminen. Olin jo väsynyt tähän ystäväsuhteesen, koska alkoi tuntumaan että hän hyppää ihmisistä ihmisiin ja jättää minut ystävyyssuhteessamme ulkopuolelle, joten jätin vaan siihen enkä kirjoitellut hänelle ja hänkään ei minulle.

No nyt kaksi päivää sitten sain taas pitkän viestin jossa ilmoitti ja pyysi anteeksi katoamistaan ja selitti elämäntilannettaan. Sanoin, että aikuisiahan tässä ollaan ei aina ole aikaa ja elämä ei ole aina vaan ilosta hyppimistä, joten hänen ei tulisi murehtia sen enempää. Olen juuri pari päivää sitten menettänyt elämäni hevosen ja olen vielä raskaana, joten elämäni on aika paljon keskittynyt nyt itseni hyvinvointiin eikä teraupeuttina muille olemiselle. Olin toki hänen tukenaan monta tuntia viesteitse kunnes TAAS alkoi tämä parisuhteen poteminen 150viestillä, ne aivan samat mitä ollaan käyty jo vuosia moneen otteeseen. Vastasin jotain tukevaa, lähdin nukkumaan ja heräsin aamulla 150viestiä lisää jossa ystäväni oli suuttunut kun en ollut vastannut kello 23.00-3:50 välinä hänen erotarinoihin. Vikana viestinä jäi "luulin että halusit vastauksen ja keskustelua etkä vaan lausuntoa multa". Olen jo pitkään ollut väsynyt vastamaan vuosia sitten päättyneeseen erojuttuihin ja nyt olen edelleen surkeana hevoseni menettämisestä ja koen, etten oikeasti halua tai jaksa olla mikään terapeutti aikuiselle ihmiselle joka katoaa koko ajan joka tapauksessa. Erostakin kun on nyt kohta sen 2vuotta. Jätin vastaamatta. Laitoin sitten myöhemmin seuraavana päivänä hauskan videon hänelle ajatellen että ehkä sitä kautta saisi keskustelua muuhun aikaan mutta nyt hän onkin todella vihainen tästä ja sain pitkän viestin jossa ihmettelee olenko esittänyt eri persoonaa koko ystävyyssuhteemme ajan ja sellaista vähän rivien välistä vähättelevää puhetta minusta. "ootko tollanen aina kun joku puhuu syvistä aiheista". Jätin siihenkin nyt toistaiseksi vastaamasta, koska koen että hommaa alkaa menemään todella lapselliseksi ja minulla on elämässäni muutakin murehdittavaa. Olinko ilkeä vai onko ystäväni vain lapsellinen?

  Re: Olinko ilkeä

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   22.2.26 20:50:00

Kysyisin häneltä, että onko edes käynyt mielessä, että jotkut ihmiset tarvitsevat yöunensa.

En minäkään jaksaisi märehtiä toisten ongelmia jos niitä riittäisi ihan tarpeeksi omasta takaa, ja saattaisinpa olla tarpeeksi ilkeä sanoakseni senkin.

Jos toinen on vuosia ollut tuollainen, niin omalla kohdallani olisi jo entinen kaveri.

  Re: Olinko ilkeä

Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   22.2.26 20:54:09

Kai sinä olet jo itsekin huomannut että tuo ystävä on ksipää.
"Tai jos sain vastauksen se oli usein lyhyehkö tai kerran kun pitkän ajan jälkeen päätin kysyä pitäisikö tavata sain vastaukseksi "sulla on oma kumppani kysy siltä viihdykettä äläkä multa"."

Tässä oli jo sellaista aineistoa, minkä takia minä olisin ollut vastaamatta enää ikinä yhtään mihinkään.

  Re: Olinko ilkeä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.2.26 21:03:59

Ongelma hänen kanssaan keskustelemisessa nykyään on, että hän ei vaan ota jotain vastauksia vastaan. Oli tasapainoinen päästään ennen eroa ja sen eron jälkeen jos on tullut jotain vähän riitaa meidän kesken tuntuu välillä kun puhuisi seinän kanssa. Hän on jopa avautunut miehelleni, vaikkei edes ole niin läheisiä ja mieheni sanoi suoraan asiat mutta kiltisti. Ystäväni valitti sitten minulle myöhemmin, että mieheni ei ole oikein ystävällinen tai aja hänen tilannettaan oikein. Minulle nämä riidat alkaa tuntumaan teinitason riidoilta mutta valitettavasti tämä ystäväni on minua vähän vanhempi, kohta 30v:n paikkeilla eli mihinkään teiniriitaan tätä ei edes valitettavasti enää pistetä.

Hänen pitkää raivoviestiä syvemmin luettuani päätti myös käyttää lapsuudentraumojani minua vastaan sanoen, että ymmärtää että minä en ymmärrä empatiaa kauhean isäni takia mutta tämä on kuulemma uusi riman alitus ja on kuulemma shokissa käyttäytymisestäni. Lähetin siis vain hauskan videon ja siinä se :D Itselläni on lapsuudessa ollut kuitenkin todella välittävä äiti, paljon hyviä ystäviä rinnalla ja nykyään hyvässä avioliitossakin olen eli mitenkään yksin en ole elämässäni jäännyt. Nyt minulta alkaa viimein tosiaan tämä empatia loppumaan ja kieltämättä tuntuu että tämä oli kyllä nyt viimeinen tippa.

-AP

  Re: Olinko ilkeä

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   22.2.26 21:11:25

Juttujesi perusteellä tuo ns ystäväsi on mielestäni sekä itsekäs että lapsellinen. Itse en ehkä tuollaisen ”ystävän” vuodatuksiin jaksaisi enää kovasti energiaa laittaa..

  Re: Olinko ilkeä

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.2.26 21:16:12

Eihän tuo mikään ystävä ole edes. Turha tuomosten kanssa aikaa ja energiaa tuhlata, kun et saa tuosta mitään positiivista itsellesi, negatiivista vain.

Itse laittaisin ko. tyypille viestin, että eiköhän tämä kanssakäyminen ollut tässä, että ei jaksa enää vatvoa samaa asiaa vuosikausia, välillä ghostaten ja taas jatkaen samasta. Nätisti muotoillen ja toivottaisin hyviä jatkoja. Sen jälkeen myös estäisin nron, koska varmasti laittaisi tuostakin sen sata viestiä.

  Re: Olinko ilkeä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.2.26 21:21:42

Kiitos triplapiste, näin teen. Mietin että suoraan blokkaaminen voisi jättää epäreilusti kysymyksiä joten tuo sinun ehdottomasti kuulostaa asialliselta tavalta. Haluan vaan tasapainoisia ihmisiä ympärilleni nyt kun esikoinenkin tulossa. En ole hirveän hyvä toimimaan näissä kun kyseessä on eka ystävä jonka kanssa tiet menneet nyt näin ikävällä tavalla kahtia joten teen tosiaan hyvän viestin, toivottelen hyvää jatkoa ja pistän blokeille.

-AP

   Ylös ⇑   


  
 Vastaa viestiin
 Nimi:       [poista tiedot]
 Sähköpostiosoite:

 Jos annat sähköpostiosoitteesi, se näkyy viestissäsi.

 Otsikko:
   




Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.