Lähettäjä: ewe)/)/) 
Päivämäärä:   21.2.26 17:19:43

Oletko joutunut elämäsi aikana suhteessa kärsimään väkivallasta? Henkisestä, fyysisestä tai seksuaalisesta?
Mitä jouduit kokemaan ja miten olet päässyt sen yli?
Niin monet läheiseni ovat minä mukaan lukien jossain elämänvaiheessa joutunut uhriksi. Miten on mahdollista että miehet kasvaa kieroon, jopa niin että saa nyrkistä! Seuraukset ovat ainakin omalla kohdallani vuosia pitkät ja en tiedä toipuuko kokonaan ikinä.

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   21.2.26 17:25:01

En ole koskaan. Olen seurustellut sellaisenkin kanssa joka meidän suhteen jälkeen oli melkoisessa vankilakierteessä. Istui mm tapon yrityksestä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.2.26 17:25:21

Kyllä. Vanhempani olivat väkivaltaisia, niin henkisesti kuin fyysisesti. Ensimmäinen poikaystäväni oli väkivaltaainen (ja vanhempia ei kiinnostanut tietenkään). Raiskaajani oli väkivaltainen, luonnollisesti, mutta jopa raiskaajien mittapuulla. Tämä kaikki on murskannut psyykeni täysin ja en tiedä toivunko koskaan ihmiseksi joka ei lähtökohtaisesti suhtaudu ihmisiin kauhulla, uskoen että minä hetkenä hyvänsä tulee turpaan.

Mutta no, terapia auttaa. En vaan tiedä auttaako se tarpeeksi.

Lähettäjä: Ammi 
Päivämäärä:   21.2.26 17:26:41

Itse en ole onneksi joutunut kokemaan, mutta siskoni eli pitkään narsistin kanssa. Alkoi ihanalla ruusuisella elämällä ja sitten alkoi pikkuhiljaa tulla esiin asioita. Kyttäsi menoja, halusi aina olla kahdestaan kotona, suuttui kun sisko lähti menoihin ja viimeisimpinä kävikin sitten kiinni ja pahasti.
Yritti anella vielä takaisin kaiken maailman ruusujen ja selittelyjen kanssa ja että parantaa tapansa.
Kyllä tätä on perheessä itketty monet kerrat että miten tuollainen pska sattui kohdalle, sekä miettii seuraavia tulevia uhreja :(

Lähettäjä: diego 
Päivämäärä:   21.2.26 19:15:13

Kyllä.
Enimmäkseen henkistä väkivaltaa joka sitten välillä eskaloitui fyysiseksi kun yritin puolustaa itseäni sumutukselta ja haukkumiselta.
Olin seurusteluaikana 19-22 ja puoliso reilu 30. Menimme naimisiin.
Minut eristettiin ystävistä ja perheestä, enkä saanut käydä esimerkiksi töissä (irtisanouduin "vapaaehtoisesti").
Erosin vasta vuosia myöhemmin, vaikka asuimme jo erillään eikä oltu tekemisissä.

Olen nyt 30 vuotias, vaikuttaa siten että en ole voinut sitoutua tai luottaa miehiin. Olen ollut suhteissa, mutta omat muurit on niin korkeat, että en voisi esimerkiksi asua tai hankkia lapsia kenenkään kanssa.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   21.2.26 19:18:28

Olen, jouduin torjumaan epävakaan tyttöystäväni lyömis- ja hakkaamisyrityksiä useampaankin kertaan.

Ja sitten minä olin kuulemma pahoinpitelijä, koska hänen ranteisiinsa sattui ja niihin tuli mustelmia kun pitelin niistä kiinni, ettei hän pääsisi lyömään.