Lähettäjä: Liona 
Päivämäärä:   19.2.26 10:42:51

Sairaalasta kotiuduttu ns tyhjin vatsoin.. Sinne jäi se mitä jo niin kovasti odotettiin, vain minä ja mieheni tultiin kotiin. Vasta hetki sitten ultrassa kaikki oli tosi hyvin, mutta näin nyt kävi. Fyysisesti olen vähän kipeä, mutta sen kanssa pärjään. Mutta henkisesti olen aivan vereslihalla ja haavoilla, en minä edes tiedä mitä tunnen. Ei ole sanoja, on vaan niin paha ja tyhjä olo että oksettaa. Miten ihmeessä tässä pitäisi olla? Puhelin piippaa viestejä, tilanteesta pitäisi kertoa tietyille tahoille, vauvaa varten hankitut tavaratkin pitäisi siivota pois sekä varmaan nukkua ja syödäkin pitäisi ennemmin tai myöhemmin vaikkei kumpikaan tunnu nyt mahdolliselta.
Miten pitäisi nyt nyt elää, kohdata pian kyselevät ihmiset, työkaverit ja pomo, hymyillä reippaasti ja muutenkin vaan olla ja jatkaa elämää, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Pelkään että minun ajatellaan olevan joku typerä itkupilli, jos murrun. Olenhan aina yleensä se positiivinen, iloinen ja reipas tyyppi, joka pitää negatiiviset tuntemukset sisällään piilossa tilanteessa kun tilanteessa. Mutta nyt tuntuu, että olen niin palasina sisältä etten tunnista itseänikään, olo on ihan sumua. En yleensä avaudu edes nettiin mistään, mutta anonyymipalstalta kysyminen tässä ja nyt tuntuu ns ”turvalliselta” kanavalta.
Vinkkejä? Neuvoja? Kokemuksia? Viisaita ohjeita?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.2.26 10:53:02

Voi itku, otan osaa.

Tuo on todella iso kolaus, joten ei sinun tarvitse olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Onhan tapahtunut. Saisitko sairaslomaa että saisit itkeä vähän aikaa rauhassa. Puhua kannattaa niin paljon kuin jaksaa, sitten kun jaksaa. Et ole tilivelvollinen muille, joten lyhyt ilmoitus riittää. Että nyt näin, puhutaan myöhemmin lisää. Halaus sinulle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.2.26 10:54:28

Ota nyt ainakin pari päivää ihan itsellesi äläkä kerro muille ellet erikseen halua ihan lähimmäisille. Kaikista raskainta on jos miljoonat eri tahot alkaa samaan aikaan pomputtamaan puhelinta kun te olette vielä shokissa. Unohtakaa miten muut reagoi, sillä ei ole tällä hetkellä mitään väliä. Teillä on oikeus surra rauhassa ja käsitellä asiaa ilman että muut tietää. Sulkisin varmasti puhelimen hetkeksi ja olkaa toisianne varten miehesi kanssa. Tsemppiä sinne AP <3

Niin ja murtuminen on täysin normaalia tuossa tilanteessa. Pelkäsin itsekkin kun menetin läheiseni miten kestän kun itkeminen toisten edessä nolotti. No silloin kun murruin ihmisten edessä niin huomasin että se tunnetila siitä surusta vei kaikki häpeän pois ja huomasi myös samalla että muut reagoi empaattisesti sen sijaan että olisi ihmetellyt. Itku on yhtä luonnollinen tunnetila kuin ilo.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   19.2.26 11:37:21

Osanottoni. Olen ollut samassa tilanteessa. Pitkään olin miettinyt, uskallanko kertoa raskaudesta edes lähisuvulle ja läheisimmille ihmisille. Lopulta ajattelin suurimman keskenmenoriskin olevan ohi, ja kerroin muutamalle. Melko pian jouduinkin kertomaan raskauden päättymisestä. Raskaus oli jo pitkällä, enää neljä kuukautta olisi ollut jäljellä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   19.2.26 11:45:20

Syvimmät osanottoni ja voimia sinne <3

Ensin syöt ja menet suihkuun, sitten nukut. Puhelin pois samasta huoneesta ja äänettömälle. Mies hoitaa läheisimpiin yhteydenpidon ja sitten tulee viereesi nukkumaan.

Töihin ei tarvitse kertoa kuin esimiehelle ellet halua. Voit myös sanoa, halutessasi että kertoo etukäteen muille jos et halua aiheesta puhua vaan haluat tehdä vain töitä. Tai voi olla terapeuttistakin puhua. Ei tarvitse tietää vielä. Sairaalomaa tarvitset ainakin viikon.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   19.2.26 11:50:36

Osanotto. Itkeä saa jos itkettää-ei sitä tarvitse hävetä. Toivottavasti sait saikkua jonkun verran että saat olla pahimmat päivät kotona. Voimia aloittajalle .

Lähettäjä: Law&Order 
Päivämäärä:   19.2.26 11:53:21

Otan osaa. Been there. Lasta oli yritetty vuosia ja raskaus päättyi keskenmenoon. Noihin aikoihin ei saanut keskenmenon jälkeen edes sairaslomaa, seuraavana päivänä töihin vaan tippa linssissä. Onneksi uusi raskaus alkoi pian kaiken jälkeen. Toivon, että sinullakin tämä onnistuu.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   19.2.26 12:01:48

Älä nyt ainakaan ala näyttelemään mitään "että ei missään tunnu". Kyllä ihmiset ymmärtää ja varsinkin ne jotka ovat läpikäyneet saman.
Pyydä sairauslomaa lisää jos et jaksa mennä töihin.
Eri ihmisillä nämä menetykset vaativat eri verran aikaa. Toisaalta se normaaliin rytmiin paluu voi myös helpottaa elämän jatkamista.
Toivottavasti sinulla on läheisiä joiden kanssa voit keskustella menetyksestä.
Voimia ja aurinkoista kevättä.