|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 14.2.26 17:58:21
En osaa oikein mitään hyvin.
Olen tosi kömpelö. Kaikki liikunta on ollut lapsesta saakka vaikeaa. Ratsastus on ainoa laji, josta olen koskaan pitänyt, mutta koska tasapaino ja koordinaatio ovat huonot, en ole kummoinen ratsastajakaan. Jo juniorina jäin muista jälkeen. Muut samaan aikaan aloittaneet lapset kisasivat jo, kun minä en saanut edes laukkaa nousemaan. Esim. esteiden hyppääminen ja vauhdikkaampi maastoilu ovat nyt aikuisena täysin poissuljettuja, junnuna räpistelin vielä näissäkin mukana.
Olin koulussa ihan hyvä, mutta en niin hyvä, että olisin päässyt haaveammatteihini. Arvosanat putosivat lukiossa niin, etten lopulta edes uskaltanut hakea yliopistoon. Nyt olen alalla, jota inhoan, mutta ei minulla ole mitään muutakaan.
Monissa arkipäiväisissä asioissa olen tosi tyhmä. En aina ymmärrä, miten laitteet toimivat tai miten jokin asia kannattaisi tehdä, jotta se menisi kerralla oikein.
Aina välillä olen yrittänyt muuttaa elämääni parempaan suuntaan, mutta aina menee pieleen. Jos teen jonkun isomman hankinnan, se osoittautuu huonoksi (esim. asunnon kanssa on käynyt näin). Jos yritän vaihtaa työpaikkaa ja pyrkiä kunnianhimoisempaan rooliin, en pärjääkään uudessa paikassa ja joudun palaamaan takaisin aiempaan, helpompaan työhön.
Olen alle nelikymppinen, mutta silti jo ikään kuin luovuttanut. En halua enää tehdä mitään.
|